Syvä huokaus....Maailmantilanne on sellainen, että kouluasiatkin tuntuvat vähemmän tärkeiltä. Tuntuu että ei ole paljon sanottavaa, niin karmeita uutisia saa joka päivä Ukrainasta nähdä ja kuulla. Mutta toisaalta ne ovat juuri nyt tärkeitä.
Voi nähdä että maailmassa tuli Ukrainan sodan takia selvästi näkyväksi kaksi hyvin erilaista kulttuuria tai tapaa rakentaa yhteiskuntaa. Toisaalta eurooppalainen (läntinen) arvo, jossa meillä on luottamusta ja vapautta kansalaisten kesken. Demokratia ei tietenkään ole täydellistä, mutta yritämme sitä kehittää. Toisaalta autoritäärinen harvainvalta, jossa demokratia on kulissi ja kansaa johdetaan ainoalla oikealle tielle. Moniarvoisuus nähdään Venäjällä ja muissakin diktatuuriin perustuvissa maissa heikkoutena. Nyt näemme mihin pahimmillaan ajautuu yhteiskunta, jossa ei ole luotettavaa yhteistyötä kansalaisten ja päättäjien kesken tai keskuudessakaan.
Palaan taas luottamukseen. Ei ole sattumaa, nyt ymmärrän, että jo vuosia on täälläkin ollut pyrkimyksiä horjuttaa yleistä luottamusta. Kaikenlaiset salaliittoteoriat tai viranomaisten väärässä oleminen ovat omiaan horjuttamaan meidän hyvinvointiyhteiskuntaamme, joka perustuu luottamukseen. Sen eräs näkyvin instituutio on koulumme. Meillä ei valvota opetusta, ei juurikaan pidetä valtakunnallisia kokeita ja kannustetaan oppilaita omatoimisuuteen. Ajattelemme, että sisäinen motivaatio on paras oppimisen tae. Luotamme oppilaiden haluun ja kykyyn oppia. Sitä luottamusta ei saa menettää.
Omalla opettajauralla on useinkin käynyt niin, että osoittamalla luottamusta on haastelliseenkin oppilaaseen saanut hyvän kontaktin. Ovatko koulusta putovat heitä, jotka eivät ole saaneet kokemusta siitä että heihin luotetaan tai eivät myöskään ole voineet luottaa aikuisiin? Mielestäni usein kyllä ovat. Kasvatus ja kasvu (siten kun me täällä ymmärrämme) ei onnistu ilman molemminpuolista luottamussuhdetta.
Kansalaiseksi kasvu on koulun tärkein tehtävä. Koulu kasvattaa omalla esimerkillään ja toiminnallaan kansalaisia. Kansalaisuus perustuu moniin luottamussopimuksiin. Niihin on tärkeää tutustua jo koulussa. Oppilas jota moititaan, rangaistaan tai ei saa koulun aikuisista yhtään luottamussuhdetta, ei saa tarpeeksi eväitä rakentavan kansalaisen rooliin kasvamiseen. Toisin sanoin: Hänen sosiaalinen pääomansa ei välttämättä riitä hyvän elämän tielle. Meillä on onneksi mahtava perintö koulussamme. Näinä aikoina on varmasti entistä tärkeämpää, että opettajat osoittavat luottamustaan työyhteisössä toisiinsa ja oppilaisiinsa. Se ei tarkoita että ollaan välinpitämättömiä, päinvastoin. Luottamus pitää myös ansaita. Kasvattajan tehtävä on tuoda luottamusta tilanteisiin jossa oppilas selviytyy ilman pettymyksiä, omalla tasollaan.
Ennen sanottiin että Siperia opettaa. Nyt myös Ukraina opettaa. Kansakunta joka tiivistää rivinsä ja toimii yhdessä arvojaan puolustaen, selviytyy pahoistakin paikoista. Yhteiskunnassa vallitseva yleinen luottamus on arvo, joka toivottavasti ymmärretään säilyttää myös silloin kun emme ole suorassa kriisissä. Koulussa vahvistetaan kulttuurimme arvoja. Onhan Perusopetuslaki antanut tehtäväksi: Tässä laissa tarkoitetun opetuksen tavoitteena on tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen sekä antaa heille elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja. §2
Tätä tarvitaan.
