maanantai 24. lokakuuta 2011

Koulun uusi tehtävä?

Koulu ja tulevaisuus  katso linkistä ohjelma!

Opettaja -tv, tuo mainio toimituskunta, tuotti taas tärkeän puheenvuoron. Josko onkin niin, että koulun ei enää tarvitse valmistaa niinkään työelämään kuin aktiiviseen vapaa-aikaan? Vapaa-ajalla ovat varmaan useimpien tärkeimmät yhteisöt. Niiden kautta tuotetaan omaan ja muiden elämään yhä enemmän lisäarvoa, eikö?
Sitäpaitsi työn ja vapaa-ajan raja on hämärtymässä. Voisin sanoa taas, lyhyen teollisen vaiheen jälkeen. Entä jos koulun tehtävä on siis antaa oppilailleen taitoja liittyä vapaa-ajallaan yhteisöihin myönteisellä tavalla?  Niin, onhan se.

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Kiintymyssuhdeteoria ja yhteisöllisyys

Tutkija Erja Rusanen otti rohkeasti esille vaikean kysymyksen: Kuinka monta suhdetta pieni lapsi kestää?
http://www.hs.fi/kotimaa/Tutkija
Rusasen ajatukset pohjautuvat kiintymyssuhdeteorialle, joka on yhteiskunnallisesti, ainakin länismaisessa kulttuurissa, kuumaa tavaraa. Kyseessä on kuitenkin yksinkertainen oivallus siitä, että pienen ihmisen kiintymys- ja luottamusharjoittelu alkaa lähimmillä ihmisillä. Harjoittelun kohde ei voi olla alati muuttuva.
Koulua koskien olen lukenut  kirjan Pertti V.J. Yliluoman kirjan Hyvä opettaja, jossa käsitellään oppimista, tunneälyä ja kiintymyssuhteita. http://www.imdl.fi/hyvaopettaja.htm  . Loistavaa luettavaa kaikille kasvatuksesta kiinnostuneille.
On selvää, miksi näistä asioista ei mieluusti puhuta. Yhteiskunnan on vaikea järjestää palvelujaan kiintymyssuhteiden vaatimaan viitekehykseen. Niinpä on yleensä helpompi vähätellä ongelma pois päiväjärjestyksestä. Monille opettajillekin aihe kiintymyssuhteísta voi olla kiusallinen. Kasvatus- ja opetustyön pitää kuitenkin pohjautua inhimillisyyteen ja siten tunteiden tärkeyden tunnistamiseen.

Mitä tämä tarkoittaa yhteisöllisyyden kannalta? Elämme teollisissa maissa aikaa, jossa jokainen kuuluu moniin yhteisöihin, usein vain lyhyen aikaa. Yhteisötaidot ovat yhä tärkeämpiä elämän laadun ja yhteiskunnan elinvoimaisuuden kannalta. Yhteisöihin ei enää kasveta, vaan niihin tullaan ja niistä lähdetään.
Kasvatustyössä tulisi huolehtia, että harjoitteluympäristö olisi mahdollisimman vakaa. Monet lapset oireilevat jatkuvasti vaihtuvien ihmissuhteiden kuormituksessa. Yhteisötaitojen opettelu käy helpoiten turvallisessa, vakaassa tunneilmastossa. Ryhmädynamiikka aiheuttaa sen, että jokainen muutos ryhmän kokoonpanossa aloittaa yhteisölisen prosessin alusta tai ainakin lähes alusta.
Ei ihme että meilä kasvattajilla on ryhmän hallintaan liittyviä pulmia. Myös yksilöjen aiheuttamat häiriöt ryhmässä ovat usein yhteisön aiheuttamia pulmia, joihin yhteisön herkin jäsen reagoi.

Yhteisölisyys kaipaa tukea myös siinä, että kasvattajat minimoivat yhteisötaitoja harjoittelevan ryhmän henkilövaihdoksia.  Taas tullaan siihen että päiväkodit ja koulut ovat aikuisten työpaikkoja ja siis aikuisten järjestämiä...

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

2010-luvun didaktiikka?

Vanha ystäväni Martti Hellström kysyi mainiossa blogissaan, että minkälaista pitäisi opetuksen olla lähivuosina. Pitempää ajanjaksoa onkin vaikea ennustaa. Kysymykseen sisältyi tarkentavia kysymyksiä: onko muutoksia tapahtunut niin että koulutuksen tulisi jälleen etsiä uutta suuntaa.

Vastaan heti että kyllä ja kyllä. Kulttuurinen murros on keskellämme ja se on muuttanut varsinkin kasvatuksen ja koulutukseen kohdistuvat odotukset, koska ne tähtäävät tulevaisuuden tarpeiden täyttämiseen. Sitä paitsi koulu ei ole muuttunut, vakka kouluja on ohjeistettu muutokseen. Ajattelen vaikka vuoden 2004 eli uusimman Opetussuunnitelman perusteiden merkittäviä uusia sisältöjä; tyttöjen ja poikien erilaisuus tulee huomioida, arviointi sisältää myös työskentelytaidot ja oppiaineita läpäisevät aihekokonaisuudet. Aika helppo on väittää, että nämä tärkeät uudistukset eivät pääsääntöisesti ole toteutuneet.

Kuilu tulevaisuuden rakentamiseen tarvittavien taitojen ja koulujen työskentelyn välillä on kasvanut. Kasvatustiede uudistaa kyllä, mutta se ei yleensä kosketa koulujen työskentelyä. Arvelen että kuilun pitää yhä kasvaa, jotta kasvatus- ja opetustyö todella muuttuisi vastaamaan tarpeita.

Väitän että myytti lasten muuttumisesta ei ole totta. Maailma jossa lapset kasvavat on muuttunut paljon, mutta koulu ei. Oppilaat reagoivat siihen, että opetusmenetelmät tuntuvat heistä yhä vieraammalta ja arviointi mielivaltaiselta. Koulussa ei pystytä yleisesti tukemaan luovuutta tai ei anneta mahdollisuutta näyttää osaamista. Opetus perustuu pääsääntöisesti etukäteen mietittyjen tehtävien määrätynlaiseen toteuttamiseen. Oppilaat oppivat yhä enemmän koulujen ulkopuolella, informaalisesti. Koulujen on ollut hyvin vaikeaa reagoida tähän. Kännykät tulee sulkea ja tietokoneita käytetään oppikirjamaisesti.

Ekaluokkalaisen ajatellaan olevan koulukypsä kun hän osaa hiljaa tehdä opettajan antamia tehtäviä yksin ja odottaa kärsivällisesti vuoroaan, eikö? Kuinka paljon tulevaisuuden opiskelu- saati työmarkkinoilla tarvitaan näitä taitoja - Suomessa?

Otetaan vielä alusta. Yhteiskunnassa on tapahtunut perustavanlaatuinen muutos muutamassa vuosikymmenessä arvojen ja tiedonkulun suhteen. Yhteiskunnan dynamiikka on kokonaan muuttunut. Osittain näistä johtuen perinteiset yhteisömme ovat pääsääntöisesti hajonneet ja uudenlaisia yritetään kehittää. Se onkin osoittautunut vaikeaksi koska yksilöllisyys on ohittanut yhteisöllisyyden arvona.

Koulut ovat perinteisesti siirtäneet kulttuurisen pääoman seuraavalle sukupolvelle vain hyvin pienin muutoksin. Nyt koulujen tulisi turvata lapsille ja nuorille uudet yhteisötaidot ja uudenlainen tapa oppia aina uutta. Sen lisäksi kouluissa pitäisi rakentaa uutta kulttuuria, sitä joka syntyy joka tapauksessa.

Kun itse elämme tätä muutosta, on sitä tietysti hyvin vaikea hahmottaa. Kasvattajien pitäisi nähdä ympärillä tapahtuva muutos laajassa mittakaavassa ja reagoida siihen muuttamalla työskentelyään.

Uskon että kouluista tulisi rakentaa oppivia yhteisöjä. Siellä opitaan yhdessä. Oppiminen on yhä enemmän tiedon arviointia ja koontia uusiin merkityksiin. Kouluissa pitää myös tuottaa tietoa, eikä vain omaksua opettajan antamaa opetusta.

Miten tämä kaikki tapahtuu, on monimutkainen asia. Tärkeintä lienee nähdä tarve prosessin aloittamiseksi ja omaksua arvoina uudenlainen yhteisöllisyys ja muutokseen suostuminen. Arvot eivät merkitse mitään jos ne eivät ohjaa kaikkia toimintoja.

Pedagogisesti tämä merkitsee  yksinkertaistettuna sitä, että opettaja suostuu siirtymään opetustapahtuman keskiöstä oppimistapahtuman ohjaajaksi.

Koulumme ovat toki hyviä ja useimmat oppilaat (ja opettajatkin) viihtyvät niissä. Kyse on vain siitä miten kouluista saadaan nykyaikaisia, hyvässä merkityksessä.
Uuden, nykyaikaisen yhteisöllisyyden rakentamisen peruskiviä ovat yhteinen tietoisuus päämäärästä, kaikkien osallisuus ja yhteisön jäsenistä huolehtiminen. Kasvatusyhteisöissä pitää ensin sopia, miten nämä asiat toteutetaan - ja ottaa lapset mukaan. Heitä varten koulut ovat olemassa.

torstai 13. lokakuuta 2011

Taas tuli tvt mieleen

Koulun kehittämisen keskiössä pyörii nykyään sanalyhenne tvt eli tieto- ja viestintätekniikka. Tästäpä olen aiemminkin kirjoittanut, mutta eipä haittaa, taas muutama ajatus.
Olen paljon miettinyt miksi hyvän alun jälkeen (joskus 90-luvulla) on tvt:n käyttö jumittunut kouluissa. Syy lienee että tässä mentiin laitteet edellä:  Kouluihin tuotiin tietokoneita sisään ja ajateltiin että muutetaan siten opetusta informaaliseen suuntaan. Näin ei käynyt. Oppituntien rakenne tai opettajan rooli eivät ole mukautuneet tähän aikaan tai nykyaikaiseen oppimiskäsitykseen, luovuuden tukemisesta puhumattakaan- eivät ainakaan merkittävästi koko koulutusjärjestelmissämme.
Tarvitaan opettajien keskinäistä yhteistyötä sekä yhteistoiminnalista pedagogiaa kouluihin. Tietokoneet ovat nyt sosiaalinen väline, ne eivät ole uusi paperi, kirja ja kynä, vaan jotain paljon enemmän.

Tästä päästään taas yhteisöllisyyteen. TVT sopii kuin nenä päähän yhteisölliseen kouluun ja tvt myös kutsuu yhteisölliset rakenteet ja käytännöt kasvatus- ja opetustyöhön. Niin ainakin uskon.

Tässä aivan loistavaa puhetta asiasta, varsinkin muutamalta pojalta! (kesto 10min)
http://areena.yle.fi/video/1318260655828