maanantai 26. maaliskuuta 2012

Taas tutkija kertoo epäkorrektia asiaa

Eipä mennyt kauan siitä kun Liisa Keltikangas-Järvinen järkytti päivähoitolausunnoillaan niitä päättäjiä, jotka luulevat tietävänsä lapsen ja perheiden parhaan. ( On huomattavaa miten suuri hiljaisuus aiheesta syntyi)

Nyt aivotutkija, työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Kiti Muller jatkaa:

Liian monta valintaa liian aikaisin (linkki)

Tärkein huomio on, että koulujärjestelmämme pakottaa nuoret tekemään tulevaisuuteensa vaikuttavia valintoja, vaikka heillä ei aivojensa kehitysvaiheessa ole siihen kovin hyviä edellytyksiä.
Hmm. Koulu pitäisi joidenkin mukaan aloittaa aiemmin ja valmistumista pitäisi nopeuttaa. Mutta kun ihminen ei ole kone. Paljon parempi on tosiaan sijoittaa valintojen teko vaiheeseen, jossa valinta perustuu omaan harkintaan ja ehkä osuu oikeaan.

Tutkijoilla on suuri vastuu. Varsinkin tässä informaatioajassa liikutellaan tietoa usein poliittisin perustein. Silloin valitaan se totuus, joak sopii omiin suunnitelmiin parhaiten, ei valttämättä pätevin ja tutkittu totuus. On erittäin hienoa että kaksi huippututkijaamme ovat ottaneet kantaa asioihin, joista päätetään pitkälti taloudellisin ja yhteiskuntapoliittisin perustein. Kun lapsista ja nuorista on kyse, täytyy valinnoissa huomioda myös se, mitä tiedämme kasvavan parhaasta. Näissä asioissa olisi kasvattajien myös seurattava tieteellisiä tuloksia ja asetuttava lapsen ja nuoren edun valvojaksi. Se on kasvattajien yhteisöllinen vastuu.

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Kiitos Liisa!

Liisa Keltikangas-Järvinen on eilen ja tänään jakanut mediassa taas tärkeää tietoa. Tärkeää tietoa on varsinkin se, jota ei haluta kuulla. Semmoista on Keltikangas-Järvisen keskeinen informaatio:

- alle 3-vuotias sressaantuu päiväkodin suurissa ryhmissä. Adhd lisääntyy.
- lapsi tarvitsee pysyvän ryhmän ja mieluiten yhden ohjaajan.
- meillä on käytössä maailman paras koulunaloitusikä, silti aina joku haluaa muuttaa sitä.
- poikien ja tyttöjen eriarvoisuuteen koulussa ei ole puututtu. Pojat saavat arvosanansa helpommalla kuin tytöt, vaikka eivät ole huonompia oppimaan.
- kun ei ole omaa ryhmää tai tuttua ohjaajaa, sosiaalisia taitoja ei voi oppia.
- suurissa kouluissa oppiminen hidastuu ja valmistumisajat pitenevät etenkin heillä jotka häiriintyvät helposti. Pojat kuuluvat usein tähän ryhmään.
- luokattomuus aiheuttaa etenkin pojille ongelmia koulumenestykseen ja sosiaalisten taitojen oppimiseen.

"Meillä tehdään niin, että laitetaan lapsi ryhmään silloin kun hänelle on siitä pikemminkin haittaa ja hajotamme ryhmät silloin kun lapsi tai nuori siitä eniten hyötyisi."

Juuri näin. Minua on aina suututtanut se että taloudelliset syyt naamioidaan lasten parhaaksi kvasitieteellä tai ihan vaan uskomuksilla. Tuntuu välillä myös siltä että voittajille rakentuva arvomaailma syrjäyttää tasa-arvoon perustuvaa hyvinvointiyhteiskuntaamme. Silloin ei haluta ottaa vastaan tietoa, joka on "vääränlaista".

Yhteisöllisyyttä on siis vaikea tukea päiväkodeissamme ja kouluissa. Samoin on sosiaalisten taitojen laita. Niillä taidoillahan yhteisöjä rakennetaan.

Kannattaa kuunnella ja katsoa, vaikka näistä linkeistä:

Elävä arkisto: Tieteen taustapeili

A-studiossa

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Finnairin näytelmä- arvoilla ohjataan yhteisöjä



Tekee  mieli ottaa kantaa Finnair-jupakkaan.  Miten se liittyy kasvatukseen, kun sinivalkoisin siivin johtajat ottavat bonuksia siitä, että jäävät töihin ja työntekijät alentavat palkkojaan, että saavat jäädä töihin?

Tapaus ja sen herättänyt valtava mediapaheksunta osoittavat hyvin erään yhteisöllisyyden peruspiirteen: Yhteisöllisyyttä johdetaan arvoilla ja esimerkillä. Molempien pitää olla sellaisia kuin yhteisölle ilmoitettu tavoite ja tehtävä edellyttävät. Finnairin johdossa oli ihan eri arvot ja ilmeisesti tavoitteétkin kuin mitä muille työtekijäryhmille oli ilmoitettu.

Kouluissa on ihan samanlaista. Rehtori johtaa arvokeskustelua ja hänen tulee toimia siten kuin odottaa muiltakin. Opettajat ja muu henkilökunta ovat samanlaisella näyttämöllä suhteessaan oppilaisiin.
Muistan kun nuorena opettajana uskalsin vaittää vastaan, kun vanhempi kollega yritti opastaa minua että opettaja vain opettaa, eikä hänen tarvitse olla esimerkillinen. Kyllä tarvitsee. Jos tavoite on, että  esimerkiksi luokassa kohdellaan kaikkia tasapuolisesti ja ystävällisesti, niin erityisesti opettajalla on velvollisuus "roolittaa" tämä tavoite.
Näin on myös työyhteisön keskinäisissä suhteissa. Kun toimimme kasvatusyhteisöissä, niin lukuisat silmäparit tarkkailevat koko ajan toimiamme, ehkä eritoten silloin kun ei meistä olisi tarpeen. Se on kuin Finnairilla, työtekijät arvioivat erityisen tarkasti johdon toimia. Se on johtajuuden haaste. Yhteisöjä ei synny ilman johtajuutta ja ohjausta. Hyviä yhteisöjä ei synny ilman hyviä, avoimia ja kaikkien noudattamia arvoja.

Luottamuspulaa

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Uusi yhteisöllisyys -kirja

Mainos:
Viime perjantaina haimme  Liisan kanssa kirjalaatikoita kotiin.

http://www.arator.fi/uusi-yhteisollisyys.html
Kustantajan sivu



Uusi Yhteisöllisyys - Kasvatusyhteisön rakentamisen ammattitaito  on kirja siitä, miten yhteisöllisyyttä on nykyajassa rakennettava, kun sitä ei enää juurikaan luontaisesti ympärillämme ole.
Usein tuntuu, että haikaillaan vanhan hyvän ajan yhteisöllisyyttä. Silloin ei muisteta, että se perustui pysyvyyteen. Ihmiset asuivat ja työkentelivät siinä yhteisössä mihin syntyivät. Jos muutettiin niin juurruttiin.  Tuo maailma on mennyt, eikä palaa. Varsinkin kouluissa pitää avata silmät tähän historialliseen muutokseen. Kasvavat tarvitsevat kykyä toimia muuttuvissa ihmissuhteissa ja kulttuureissa. Siinä onkin kasvattajille hommaa...

Vaikka olenkin aika jäävi kehumaan ;) niin tämä kirja on mainio työkalu uusien yhteisön rakentamisen taitojen hankkimisessa.

jälkikirjoitus 2020: Kirjaa ei taida enää kustantajaltakaan saada, mutta kirjastoissa voi hyvinkin olla. Meillä on kotona muutama kappale,
voidaan toimittaa jos on iso lukunälkä.