perjantai 16. kesäkuuta 2017

Opettajan loma

Kesäloman aikaa opettajilla.

Olen aina ihmetellyt koulujen rankkaa loppusuoraa arviointineen ja juhlineen. Voisiko loppurutista lieventää? Ainakin isoilla kouluilla juhlien järjestelyvuorot helpottavat. Luulisi, että uuden opsin arviointiuudistukset mahdollistavat toukokuun koeruuhkan lievennystä.

Pitkä kesäloma, onhan se hieno asia.  Aina sitä on jouduttu vähän selittelemään. Opettajat sanovat mielellään, että opettaminen on niin raskasta ja vaativaa ja pitkä loma on siksi tarpeen. Mutta onhan muitakin vaativia töitä, että sikäli monet muutkin ansaitsisivat samaa. Vaikkapa kaikki vuoro- tai yötyöläiset olisivat pitkän loman tarpeessa. Taikka sairaanhoitajat ja onhan heitä.

Mutta muistellaanpa. Opettajien loman ovat taanneet meille aikoinaan asiakkaamme eli lapset, nuoret ja etenkin heidän vanhempansa. Maatalous-Suomessa ei ennen nimittäin voinut pitää lapsia "joutilaina" kesällä koulussa, vaan heitä tarvittiin  töihin. Ja syksyllä annettiin vielä perunannostolomaa. Opettajan palkassa taidettiin alun perin huomioida opettajan joutilas aika...

 Nyt loma on saavutettu etu, vaikkakin tavallaan opettajilla on vain normiloma, mutta työskentely on keskeytetty. Kolmen kuukauden loma meni aikoja sitten.

Lomalla sopii olla myös hiukan laiska, vaikka perinteisesti suomalaiset menevät mökeilleen työlomalle. Onkohan se muuttumassa? Aika monille kertyy kuitenkin lomalle rästejä.

Kun kirjoittaminen kesällä ei aina maistu, niin laitan tähän vlogin opettajan lomasta:

video




torstai 8. kesäkuuta 2017

Koulun tehtävä

Juttelin äskettäin entisen rehtorini kanssa. Jorma lähtee eläkkeelle (ainakin ositttain)  oltuaan yli 40 vuotta saman koulun ensimmäisenä rehtorina Sipoon Söderkullassa. Aikamoinen suoritus!

Keskustelumme ajautui, kuten niin usein ennenkin siihen, että mikä on koulun tehtävä? Keitä varten koulut ovat? Olemme aina olleet täsmälleen samaa mieltä. Koulut ovat koteja ja oppilaita varten. Yhteistyötä kotien kanssa on vaalittava ja tiivistettävä. Koulussa on hyvä olla ovet auki. Tiedän, on muitakin näkökulmia tai ainakin painotuksia.

Kun olen hiukan tutkinut koulujen historiaa täällä Sipoossa, huomaa, että opettajat ymmärsivät ennen tehtävänsä laajasti sivistyksen ja kulttuurin edistäjiksi. Opettajat istuttivat marjapensaita, opettivat terveellisiä elintapoja ja jopa tilasivat kylälleen sanomalehtiä. Esimerkiksi opettaja Mimmi Lindroos, joka toimi myöskin yli 40 vuotta koulussaan Sipoon Massbyssä, antoi aina koulun päättävälle oppilaalleen omenapuun istutetettavaksi. Hieno tapa!

Miten tämän laajan sivistystyön näkemyksen voisi tuoda tähän päivään ja onko se edes tarpeellista? Minusta on. Tietoa on saatavilla enemmän kuin koskaan. Koulun merkityksellisyys syntyy sen tehtävästä ja siitä kasvavasta arvostuksesta.  Minusta tehtävää voisi kuvata näin: Koulun tehtävä on tuottaa ympäristöönsä hyvinvointia. 

Uskon vahvasti, että opettajan työn mielekkyys syntyy siitä, että voi tehdä jotain tärkeää ja palvella tulevaisuutta. Ihminen on kokonaisuus, pelkkää tietoa ei voi jakaa, vaan ensin olisi huolehdittava siitä, että mahdollisuudet oppimiseen ovat hyvät. Opettaja voi vaikuttaa oppilaidensa ja ohjattavan ryhmänsä innostukseen ja itseluottamukseen. Hän voi ohjailla ryhmän dynamiikkaa itseohajutuvalle tielle. Pitämällä hyvät yhteydet koteihin koulu ja yksittäinen opettaja saavat tukea kodeista. Syntyy yhteisöllisen oppimisen mahdollisuus. Se tapa miten on opittu, vaikuttaa suuresti sosiaalisten taitojen kehittymiseen ja oppilaan kykyyn tuntea vahvuutensa. Koulusssa jaetaan tärkeitä elämän eväitä.

Voisiko uuden opsin edellyttämä kokonaisempi opetus ja opettajien yhteistyö mahdollistaa entistä paremmin sen, että koulun työyhteisöllä on yhteisenä arvona oppilaiden hyvinvoinnin lisääminen? Ja etenkin sen, että sen eteen voidaan tehdä yhdessä töitä, yhteisin sopimuksin? Uskonpa, että tätä monessa koulussa on ajateltu ja kesän jälkeen aletaan toteuttamaan. Silloin palattaisin tavallaan menneisyyteen, hyvällä tavalla. Koulu on tärkeä hyvinvoinnin perusta kaikille oppilailleen.


lauantai 20. toukokuuta 2017

Tutorit tuloo!

Olen viime aikoina saanut olla mukana  ideoimassa paikallista tutor-toimintaa. Se on oikein hyvä hanke, jonka tavoitteita ei ole pelkästään helppo toteuttaa. Samalla hiukan huolestuneena panen taas merkille, miten samoja ideota tarjotaan uusina uusille sukupolville. Merkki siitä että oppimisella on lyhyet muistijäljet.

Uskon vahvasti että opetuksen kehittämisen ja yhdessä oppimisen kannalta ajatus aidossa tilanteessa tehtävästä vertaisohjauksesta on erittäin toimiva. Opettajien täydennyskouutuksessa on palanut rahaa hukkaan kymmenien vuosien ajan. Valmiiksi innostuneet opettajat ovat lähteneet kurseille, mielellään kauas, tapaamaan toisia samoin ajattelevia. Kouluun palattuaan opettaja on usein saanut huomata, että hänen oppimansa ei kiinnosta muita.  Opetustyö mielletään niin persoonalliseksi, että sitä ei voi ymmärtää muut kuin jokainen opettaja itse. Onneksi muutoksia on tullut ja tulee. Yhteisopettajuus kiinnostaa yhä enemmän. Kun osallistuin  OPH:n ensimmäiselle työparikurssille kohta kaksikymmentä vuotta sitten, oli kurssia vaikea saada Heinolassa täyteen...

Mutta nämä tuutorit. Työsarka tulee olemaan haastava ja tutoreilta vaaditaan monia taitoja. OPH onkin listannut tutorien koulutustarpeita. 

Toivottavasti kovin moni tutori ei lue listaa, ainakaan liian tunnollisesti. Kaikkea ei tarvitse osata mutta on hyvä tutustua monipuolisesti asioihin.

Anneli Rautianen kuvaa Opetin -sivustolla tutorien osaamista näin:

On tärkeää, että tällaisella opettajalla on vahvat pedagogiset ja kehittämisen taidot. Hänellä on hyvä olla myös vahva teknologiaosaaminen ja taito opettaa vertaisiaan, tiivistää opetusneuvos Anneli Rautiainen tutoropettajalta vaadittavaa osaamista.

Ei ole helppo löytää opettajia, jotka ovat vahvoja ainakin kolmella alueella:

- monipuolinen pedagoginen osaamien ja uusien välineiden hallinta
- halu kehittää uutta ja kokeilla
- hyvät vuorovaikutustaidot, joiden avulla saavutetaan tutortoiminnassa tarvittava luottamus

Mutta, tutor-opettajakin on oppimassa, eikä hänen tarvitse olla valmis. Tarvitaan halua kehittyä, ymmärtää näkemäänsä ja toimia yhdessä.

Kun tässä on jo useita vuosia kulunut tvt-pedagogian parissa niin on syntynyt käsitys, että tarvitaan paitsi osaamista käyttää uusia välineitä, niin varsinkin kykyä ymmärtää mitä lisäarvoa ne tuovat opetukseen. Ja sen jälkeen tulisi löytää mielekkäitä ja toimiva opetusjärjestelyjä, joissa oppilaat ottavat paljon vastuuta ja toimivat yhdessä. Tällöin pitää luopua opettajajohtoisesta toiminnasta aika suurelta osin ja siirtyä johtamaan taustalta. Jos semmoinen asetelma ei ole tuttu, niin toimintaa voi oppia. Tutorit ovat toivottavasti juuri näissä tilanteissa suureksi avuksi.

Kyllä on kiinnostavaa nähdä miten uutta opsia saadaan myös tutorien avulla jalkautumaan.