tiistai 14. elokuuta 2018

Maailman tärkeintä työtä

Lukuvuoden alku tuo koulun mediaan. On hienoa, että viime vuosina on koulujuttujen sävy muuttunut. Joskus aiemmin tuntui, että koulusta tekivät juttuja ne toimittajat, joille oli jäänyt paljon hampaankoloon omista kouluajoistaan.  Sitten mentiin koululle tekemään juttuja kysellen oppilailta  tyyliin " Onhan koulussa kauheaa, onhan?"  Nyt on ollut taas paljon positiivista mediassa. Se on hyvä, sillä koululaisella on oikeus tykätä koulusta, kuten opettajillakin.

Iso lehti oli taas hyvällä asialla 10.8. "Kiitos, kun et luovuttanut suhteeni" HS -artikkelissa (linkki)
Jutussa viisi tunnettua henkilöä kirjoitti kiitoskirjeen entiselle opettajalleen. Tärkeää on ollut, että on tullut kuulluksi ja nähdyksi, saanut hyväksyntää ja kannustusta. On syntynyt hetkiä, jotka ovat kantaneet vuosien päähän ja vaikuttaneet oman elämän kulkuun.



Ei oikein voi edes tietää, milloin syntyy oppilaalle erityisen tärkeä muisto, niin hyvässä kuin pahassa. Se on ainakin minusta opettajuudessa ihaninta, mutta myös pelottavan velvoittavaa. Kasvattajan ammattitaitoon kuuluu olla jatkuvasti herkävaistoinen vuorovaikutuksessaan oppilaiden kanssa.
Kaikki oppilaat ovat erilaisia, ja he toivovat olevansa opettajalle tärkeitä. Kiintymyssuhdeteorian mukaan hyvä vuorovaikutus kehittyy luottamuksen kautta.  Opettajan pitää herättää luottamusta ja arvostustakin. Ei aina ihan helppoa, mutta tavoitteena tärkeää.

Kaikki viisi kirjoittajaa keskittyivät muistoissaan siihen, miltä opettaja on tuntunut. Heille ei ollut tärkeää tai päällimmäisenä muisto siitä, mitä ovat oppineet tiedollisesti. Tämä on taas hyvä muistaa kun lukuvuosi alkaa. Ensin rakennetaan ryhmään/oppilaisiin hyvä oppimisen tunnetila, sitten on kaikki helpompaa. Jos niin ei tapahdu, on parhainkin ponnistus opettamisessa melko hukkaan heitettyä aikaa. Ihminen oppii, kun haluaa.

keskiviikko 1. elokuuta 2018

Pomolla on asiaa

Elokuun ensimmäinen suuntaa kouluväen ajatukset työmaalle, viimeistään. Ei varmaan ole sattuma, että Opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinosen kolumni tiedosta ja demokratian toimivuudesta julkaistiin eilen 31.7. Hesarissa. Koulu on sivistyslaitos ja sivistyksen tulevaisuuteen vaikutetaan vahvasti globalisaation ja internetin aikana tiedon valtavirroissa. Tai sitten epätiedon.

Meidän on opittava olemaan eri mieltä (linkki) oli kolumnin otsikko. Ja niinhän se on. Heinonen ihmettelee sitä, miten on mahdollista, että näytämme elävän tiedon jälkeistä aikaa, nyt kun tieto liikkuu enemmän kuin koskaan. Kirjoitus on tärkeä ja olen kovin samaa mieltä kaikesta.

Vaikka sanaa mediakasvatus ei erikseen mainittu, on viesti opettajille ja koulutusjärjestelmälle mielestäni kolumnissa selvä. Meidän on opetettava tulevalle sukupolvelle niitä taitoja, joilla voi erottaa oikea tieto vääristellystä. Lisäksi on opittava ymmärtämään, että oikeankin tiedon perusteella voidaan olla eri mieltä, vetää erilaisia johtopäätöksiä.

Heinonen huomauttaa että syy-seuraus -suhteet ovat nykyään erittäin monimutkaisia ja siten vaikeita hahmottaa. Ihminen käsittelee mieluiten yksinkertaisia tai yksiselitteisiä asioita. Kun maailma monimutkaistuu on populismille yhä enemmän tilaa. Sivistyksen tärkeä tehtävä on torjua yksinkertaistamista, silloin kun tietoa latistetaan sillä.

Lainaus:"On vaarallista, että erilaisilla ihmisillä, yhteisöillä ja valtioilla on eri faktat siitä, miten perusasiat ovat. Siitä, miten asiat ovat, ei voi johtaa sitä, miten niiden pitäisi olla."

Minäkin kuulun 60-luvulla kasvaneeseen idealistien sukupolveen. Olin innoissani internetistä. Sehän toisi tasavertaisen mahdollisuuden kaikkialle hankkia ja levittää tietoa. Oikea ja laajalle levinnyt tietoa parantaisi maailmaa. En siinä osanut ajatella, että tieto on valtaa. Valta haluaa keskittyä ja siksi tietoa on aina kontorolloitu. Internetin rajattomat tiedonvälitysmahdollisuudet antavat myös ennen näkemättömät mahdollisuudet rajoittaa ja muuntaa tietoa. Ja niin myös tehdään. Ihmisiin vaikutetaan yhä enemmän tiedon tai tiedolta näyttävän informaation avulla.

Opettajien on kovin tarpeen miettiä näitä asioita yhdessä koulun alkaessa, ovathan koulut sivistyksen kehto. Elämme aikoja, jolloin sivistys pitää pelastaa ja demokratiaa vahvistaa yksikertaistamisen ja populismin uhatessa. Ei riitä, että käytetään luotettavaksi koettua, suppeaa tietolähdettä. On opittava liikkumaan tiedon valtavirroissa itsenäisesti. Kouluissa on tarpeen opettaa yhä enemmän uusia opiskelu-ja kansalaistaitoja: kriittistä tiedon hakemista ja kykyä ymmärtää eri näkökantoja.  Oppiva organisaatio onnistuu tässä tehtävässä yhdessä. Opettajat tekevät nyt todella tärkeää tulevaisuustyötä.


lauantai 7. heinäkuuta 2018

Jos nukuttaa koulussa, on väsynyt.

Kesä on Suomessa uudistumisen ja levon aikaa. Tosin aika monelle voi jäädä lomalle niin pitkä lista kivoista tai tekemättömistä asioista, että loma on yhtä suorittamista. Vaikka kyllähän puuhastelemalla voi rentoutua, kunhan homma ei lähde lapasesta.



Opettajilla on lomaa ihan kivasti, vaikka se ei kolmea kuukautta ole ollut enää aikoihin. Parasta aikaa oli minusta aina kesäkuu, jolloin ei tarvinnut suunnata  ajatustakaan työn arkeen. Silloin saatoin uudistua, ainakin vähän.

Asiaakin oli. Kesällä on valoisaa, eikä minua ainakaan nukuta, tosin nuorempana vielä vähemmän, niin paljon kuin talvella. Nukkuminen ja riittävä uni on koulussa ja yleisesti kasvava ongelma. Olen usein ajatellut, että kun opettajat  puhuvat työn olevan raskaampaa kuin ennen ja oppilaiden olevan vaikeampia, niin suuri syy voisi olla liian vähäisessä nukkumisessa, sekä oppilaiden ja opettajien kohdalla.

Kun seuraan ihmisiä ja varsinkin nuorempia ikäpolvia ympärilläni , niin usein nukutaan ihan älyttömän vähän. Nukkumisen määrä on tutkitusti vähentynyt merkittävästi. (linkki uutiseen)  Minulla oli tarkat nukkumaanmenoajat kotona, eikä viikonloppuna juuri siitä joustettu. Harmitti tottakai, varsinkin kun televisio alkoi vallata iltoja kivoilla ohjelmilla. Mutta oli se kyllä viisautta.
Aikuisena olen sitten itsekin sortunut liian vähäiseen nukkumiseen. Illat ovat vain niin kivoja...Tulihan yötöitäkin tehtyä.

Mutta tässä hyvä pätkä taas muistuttamaan unen tärkeydestä, itsellekin :

Mathew Walker unesta, linkki videoon  (kiitos kääntäjälle)



Ehkä voitaisiin ottaa puheeksi talviunen lisäksi kesäuni. Voisiko koulussakin olla päikkäritila? Voitaisiinko koulussa antaa enemmän univalmennusta, ihan kaikille?
Maailmamme täyttyy virikkeistä ja nopeasta ajasta. Hyvinvoinnin kannalta sille pitää löytyä vastapainoa. Uni on sellainen.  Hyvinvointi on oppimisen tärkeimpiä peruskiviä.