Kuukausi menee muuttoon näköjään, kun tyhjennetään talo ensin. Nyt muuttopöly alkaa laskeutua ja ajatukset palailevat muuhunkin kuin siihen, että mihin ne tavarat oikein laitettiin?
Nimittäin. Löysin koulumuseolle lahjoituskirjoja hakiessani toukokuussa Lukkarin koululta jänniä oppikirjoja.
Opin oppimaan, opetusteknisiä harjoituksia, vuodelta 1969. Mahtavia kirjoja!
.jpg)
Muistaako joku näitä? Minulla on hämärä kuva että aikoinaan jotkut opettajat olivat osin tyytymättämiä aineeseen joka ei liittynyt mihinkään. Mutta osa tykkäsi. Mihin tämä mainio aine katosi? Sisällytettiin ilmeisesti äidinkieleen...
Hämmennykseni oli suuri kun katselin kolmannen (ja muitakin) luokan työkirjaa.
Luetun ymmärtämisen ja tiivistämisen harjoituksia, otsikot ja väliotsikot, tekstin muokkausta. Eivätkö nämä ole juuri niitä taitoja, joiden valitetaan nyt yhä suuremmalta osalta puuttuvan?
Ajattelen että oppilaan ohjauksessa oltiin ihan peruskoulun idean ytimessä. Peruskoulu-uudistuksen tavoitteena oli tasoittaa oppimisen mahdollisuuksia ja luoda tasavertainen koulupolku kaikille. Nyt hämmästellään sitä, kuinka osaamisen ja oppimisen polarisaatio lisääntyy kouluissa. Tämä johtuu enimmäkseen erilaista lähtökohdista, jotka pitäisi tasoittaa. Kouluun tullessaan lapset tuovat oman sosiaalisen alkupääomansa lisäksi myös erilaisen lähtötasonsa oppimiselle. Näistä edellytyksistä muotoutuu pian motivaation pohja. Juuri oppimaan oppiminen pitäisi opettaa varhain, jotta oppilaiden minäkuva oppijana ei ehdi lukittua kielteiseksi. Kielteinen minäkuva itsestä oppijana kehittyy pian, ehkä parin ensimmäisen kouluvuoden aikana, ja on melkoisen vaikea muuttaa.
Kirjasarja tuntui nyt hyvin ajankohtaiselta. Miksi ihmeessä päätettin että oppimisen perusasiat sujutetaan muihin aineisiin? On käynyt niin, että suurelta osin lahtökohdista johtuvia eroja ei koulussa saada riittävästi tasoitettua. Saatiinko oppilaan ohjauksella tuloksia? Olisi kiintoisaa saada vastauksia näihin kysymyksiin.
Ajattelen että oppilaan ohjauksessa oltiin ihan peruskoulun idean ytimessä. Peruskoulu-uudistuksen tavoitteena oli tasoittaa oppimisen mahdollisuuksia ja luoda tasavertainen koulupolku kaikille. Nyt hämmästellään sitä, kuinka osaamisen ja oppimisen polarisaatio lisääntyy kouluissa. Tämä johtuu enimmäkseen erilaista lähtökohdista, jotka pitäisi tasoittaa. Kouluun tullessaan lapset tuovat oman sosiaalisen alkupääomansa lisäksi myös erilaisen lähtötasonsa oppimiselle. Näistä edellytyksistä muotoutuu pian motivaation pohja. Juuri oppimaan oppiminen pitäisi opettaa varhain, jotta oppilaiden minäkuva oppijana ei ehdi lukittua kielteiseksi. Kielteinen minäkuva itsestä oppijana kehittyy pian, ehkä parin ensimmäisen kouluvuoden aikana, ja on melkoisen vaikea muuttaa.
Kirjasarja tuntui nyt hyvin ajankohtaiselta. Miksi ihmeessä päätettin että oppimisen perusasiat sujutetaan muihin aineisiin? On käynyt niin, että suurelta osin lahtökohdista johtuvia eroja ei koulussa saada riittävästi tasoitettua. Saatiinko oppilaan ohjauksella tuloksia? Olisi kiintoisaa saada vastauksia näihin kysymyksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti