Kerava kehittää hyvinvointia kouluihin

Keväällä kaikki kasvaa ja muuttuu. Kouluissa odotellaan tässä vaiheessa jo lomaa, mutta ajatellaan myös tulevaa. Olemme aivan innoissamme Keravan perusopetuksen hankkeista, joissa itsekin saamme olla vähän tukena. Käymme nyt keväällä viidessä koulussa kertomassa mitä etuja me pienryhmärakenteessa olemme nähneet, ja miten pienryhmä rakennetaan ja ohjataan tuottavaan vaiheeseen.

Ensimmäisenä kuntana luulisin, Keravalla pyritään puuttumaan opetusryhmien sosiaaliseen rakenteeseen. Opetussuunnitelmassa annettu tehtävä sosiaalisen pääoman kartuttamiseksi saisi näin suunnittelmallisen toteutuksen. Pitkäkestoisia kotiryhmiä on tarkoitus käyttää kaikissa kouluissa. Tavoitteena on kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin lisääminen. Olisi mahtavaa, jos tästä kehittämishankkeesta tulisi osa koulujen pysyvistä opetusjärjestelyistä. Linkki helmikuun Keravan uutisiin  

Toinen loistava hanke on Keravalla toimintamalli, jossa jokainen yläkoulun aloittava oppilas valitsee nyt keväällä oman painotetun opinpolun ilman pääsykokeita. (LINKKI uutiseen)  Painotuspolut ovat: taiteet ja luovuus, liikunta ja hyvinvointi, kielet ja vaikuttaminen sekä tieteet ja teknologia. Hyvä lista minusta! Myös iso lehti antoi huomiota ansaitusti tälle ratkaisulle (Linkki HS)

 

Nämä molemmat toimintamallit tuottavat toivottavasti paljon hyvää kouluihin. On selvää, että etenkin pienryhmärakenne vaatii opettajilta pedagogista sopeutumista, ehkäpä hiukan uudenlaista opetusotetta ja osaamistakin. Uskomme, että vaivannäkö palkitsee, kun toiminta saadaan vakiintumaan. Molempia kehitysmalleja on tarkoitus myös seurata, jotta vaikutuksia voidaan arvioida. Kyllä on melko jännittävää!

Todella mahtavia uutisia! Hienoa kun Keravan kouluorganisaatiossa halutaan ratkaista ongelmia ja lisätä hyvinvointia isoilla teoilla. Pienet askelet jäävätkin usein unholaan.

Taas vastaillaan, Kouluterveyskysely

Kevään aikana tuhannet vastaavat taas THL:n Kouluterveyskyselyyn(linkki). Se tuottaa paljon erilaista tietoa lasten ja nuorten hyvinvoinnista. Siitä kertyy kuvaajia, joiden avulla voidaan tai pitäisi voida seurata kehityksen kulkua hyvinvoinnin eri alueilla. Kyselyn kehittäjä, emeritusprofessori Matti Rimpelä on kylläkin sitä mieltä, että massakysely ei enää palvele. Tarkempaa tietoa saataisiin kohdistamalla teemaattisia kyselyjä.

Rimpelän mukaan kyselyssä ei ole enää oikein mittän järkeä. "On energian ja aineiston hukkaamista , että kysymme samoja asioita kymmeniltä tuhansilta nuorilta. Sama tieto saataisiin paljon tarkemmin muutamilta tuhansilta nuorilta." Rimpelän mukaan kyselystä on tullut mielipidetiedustelu, joka ei kerro mitään. (LINKKI Ylen uutiseen)   No, järkee vai ei, niin uuden kyselyn tulokset tulevat taas loppuvuodesta.

Minua kiinnostaa tietenkin yhteisölliset ilmiöt, joita kysely myös jotenkin kaiketi kuvaa. Otetaan muutama kuva kyselystä 2021:

Todella mukavaa on, että opettajaan luotetaan enemmän. Aiemmin kansainvälisessä vertailussa suomalainen opettaja suhtautui etäisesti oppilaisiinsa. Ehkäpä ollaan menossa parempaan suuntaan. Luottamus- ja kiintymyssuhde pitäisi olla kunnossa jos kasvattaja haluaa vaikuttaa oppilaisiinsa. Suhde opettajaan kuvastanee suhdetta kouluun yleisestikin. Luottamus opettajaa kohtaan on osa sosiaalista pääomaa.

Moni asia on koulussa(kin) sukupuolittunut. Vaikea sanoa, että ovatko tytöt yksinäisempiä, vai tunnistavatko he herkemmion yksinäisyyden tai vastaavat yksinäisyydestä käsin? Joka tapauksessa puuttumalla ryhmien sosiaaliseen rakenteeseen, opettaja voi varmistaa että yksinäisyyttä ei tarvitse tuntea, ainakaan pitkään. Toivottavasti tämäkin huonoa kehitystä osoittava käyrä johtuu paljolti korona-ajan poikkeusjärjestleyistä.

Yksinäisyys ja ahdistuneisuus ovat herkästi yhteen kuuluvia asioita.Tässä on taas toivottavasti koronavaikutusta. Mutta miksi pojat ovat ihan eri tasolla? Olisi kiva tietää.

Tyttöjen koulu-uupumus on lähtenyt jyrkkään nousuun. Voi olla että se tunnistetaan entisä paremmin, mutta jotain merkillistä tässä on. Tytöt pärjäävät Suomessa yhä selvemmin poikia paremmin (OECD-maiden suurimmat erot tyttöjen ja poikien välillä) , mutta onko tämä sitten sen hinta? Mistä tämä käyrä oikein kertoo?

Vaikka tytöillä menee koulutuksellisesti hyvin,  niin tämä asia on kaipaa edelleen korjaamista. Koulu voi osaltaan opettaa yhdessä toimimista ja arvostavaa suhtautumista toisiin. Ei voida mennä huonompaan suuntaa! Toisaalta ollaan nyt varmasti ottamassa taas kehityksessä edistysaskelta, jolloin tytöt tunnistavat paremmin epäsopivan käytöksen, eivätkä myöskään sitä hyväksy.

Mutta onhan paljon positiivista kyselyssä. Tupakointi on vähentynyt huomattavasti, alkoholin käyttö vähenee edelleen nuorison keskuudessa ja fyysisen väkivallan uhka vähenee. Suurin osa ei koe kiusaamista.

Sosiaalisen pääoman kertymisen ja yhteiskuntaan kiinnittymisen kannalta on hyvin tärkeää, että koulussa on mukavaa. Hiukan hassua on, että pojat viihtyvät koulussa vähintään yhtä hyvin, vaikka heidän tuloksensa ovatkin heikompia. Huolettomuus on poikien vahvuus, vaikka sitä usein pidetään heikkoutenakin. (itse olin liiankin huoleton oppilas)

Liitu 2022

Olen lukenut muutamia raportteja, jotka odottavat kirjallista merkintääni. Liitu on vanhalle opelle kyllä tuttu. Olihan se todella toimiva teknologia ja oli jotenkin toiminnallisempaa kirjoittaa taululle kuin näppäillä näppäimistöä. Ja siinä sai liikkua. En koskaan oppinut istumaan luokassa, enkä siten sitä ollut aina vaatimassa oppilailtakaan. No nyt olemmekin saaneet tietää, että jo varttitunnin istuminen aloittaa aivoissa passiivisen jakson....

Ja siihen liittyykin varsinainen asia. LIITU 2022 (Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa) on laaja tutkimus 7-15 vuotiaiden liikkumisesta, joka tehdään muutaman vuoden välein. Siinä on paljon kiintoisaa luettavaa (Lataa tästä)

Pojilla on kerrankin tässä asia, jossa heillä menee hyvin. Tytöt vähentävät suositusten mukaista liikuntaa aikaisemmin kuin pojat (jo 9-vuotiaana), ja kokevat myös liikumiselle esteitä poikia useammin. Tämä ero on lisääntynyt. No, samalla on lisääntynyt myös tyttöjen ja poikien välinen ero koulumenestyksessä tyttöjen hyväksi.

Yhä suurempi osa liikkuu omatoimisesti. Urheiluseuroissakin liikkuu noin puolet, mutta vähemmän kuin ennen. Ehkä koronan ja kohonneiden kustannusten takia? Omatoiminen liikkuminen on toki parasta, koska siinä kehittyvät yhteistoimintataidotkin vertaisporukassa. Ei ole aikuinen luomassa sääntöjä ja ratkomassa kiistoja. Aikuisen on hyvä olla taustatukena, tottakai. Omaehtoinen liikkuminen saattaa hyvinkin lisätä positiivista sosiaalista pääomaa. 
Liikkuminen ei ole palautunut koronaa edeltävälle tasolle. Erityisesti vanhemmat ikäryhmät ja tytöt liikkuvat liian vähän.
Suosittu liikkumispaikka on oma tai kaverin piha-alue, sehän onkin luontevaa. Myös muutkin avoimet tilat, kuten kevyen liikenteen väylä, on mainittu tärkeäksi liikuntapaikaksi. Vaikka järjestetty harrastus on usein ihan hyvä asia, ei pari kertaa viikossa tapahtuva harraste tarjoa läheskään tarpeeksi liikuntaa kasvavalle. Jos liikuntaharrastus sitten on muuttuu jokapäiväiseksi (tahdätään kilpailuun), niin se ei varmaan kaikille sovi tai ole mahdollistakaan. Siksi on hyvä kannustaa omaehtoiseeen liikkumiseen.

Miksi kannattaa liikkua? Riittävällä liikunnalla on suuri hyvinvointia edistävä vaikutus lapsille ja nuorille. Riittävästi liikkuvat kokivat terveytensä sekä fyysisesti että psykkisesti paremmaksi, he olivat vähemmän yksinäisiä, olivat vähemmän stressaantuneita ja nukkuivat enemmän. Varmasti tällä on merkitystä tulevallekin elämän laadulle.

Mietin tätä. Kun omaehtoinen liikkuminen on kaikkien tärkeintä, jotta liikkumista tapahtuu päivittäin, niin yhä suuremmat koulut vähentävät liikuntaa merkittävästi. Ai miksi? Suurilla kouluilla on yleensä suuri oppilaaksiottoalue. Kun koulumatka kasvaa, niin kouluun tullaan muutoin kuin kävellen tai pyörällä. Näin opitaan, että omin jaloin ei liikuta paikasta toiseen. Jos suuria yksikköjä pidetään taloudellisina, niin niillä on paljon muita heijastusvaikutuksia, joita on vaikea mitata.