torstai 12. elokuuta 2010

Oppiminen palasina



Tutkja Pekka Räihän kirjoitus tänään Hesarissa oli mielestäni hyvä ja perusteltu. "On selvää että ainejakoinen opetus on tullut tiensä päähän".

Osuvasti hän viittasi myös opettajienkoulutuksessa ja kouluissa oleviin eturistiriitoihin, jotka estävät yhtenäisemmän kasvatus- ja opetustoiminnan koulussa. Hän vaati myös että kun Suomessa opettajien koulutus on poikkeuksellisesti tutkijakoulutusta, pitäsi sen näkyä koulun tasolla kehittämisenä. Sattuva huomio.

Yhteisöllisyyteen tämä liittyy kahdesta näkökulmasta:

Oppijan kannalta olisi hyvä jos oppimista ei tarpeettomasti pirstaloida ja että oppimisprosessi tukee myöhempää tarvetta toimia opiskelussa ja työelämässä. Kasvavan kannalta olisi myös parempi jos koulussa ei muodosteta suurta aikuisten asiantuntiaverkostoa yksittäisen oppijan ympärille.

Henkilökohtaisuus katoaa silloin helposti. Kasvatukselliset tavoitteen voidaan saavutaa paremmin luottamuksellisten suhteiden kautta.

Koulun kasvatusyhteisön kannalta olisi parempi synnyttää tiivistä yhteistoimintaa omien etujen valvomisen tilalle. Koulujen henkilöstön tulee muodostaa oppiva yhteisö ja siirtää tämä malli eteenpäin.