perjantai 1. helmikuuta 2013

Työrauhaa ja osallisuutta kouluun, Okm-versio

OKM eli kuten muistamme opetus- ja kulttuuriministeriö on tänään julkaissut kiinnostavan ja erityisesti tähän blogiin liittyvän tiedotteen koskien koululainsäädännön muutoksia opettajan toimivallan suhteen:

Tiedote lakimuutosten valmistelusta  Tuossa linkissä koko hoito.
Lainaan muutaman rivin alusta:

Meidän tavoitteenamme on varmistaa oppilaan oikeus turvallisuuteen ja osallisuuteen koulussa. Opettajat ja koulu tarvitsevat uusia välineitä, joilla edistetään osallisuutta ja turvataan työrauha, korostaa opetusministeri Jukka Gustafsson.
Ministerin esityksessä opettajille ja rehtorille säädettäisiin toimivaltuudet takavarikoida häirintään käytettäviä tai vaarallisia esineitä ja aineita, sekä tietyin edellytyksin tarkastaa oppilaan tai opiskelijan tavarat ja päällisin puolin vaatetuksen tällaisten esineiden tai aineiden löytämiseksi. Tarkastaminen edellyttäisi perusteltua ja todennäköistä syytä epäillä, että henkilöllä on halussaan kiellettyjä esineitä tai aineita. Tarkastamisessa ja poisottamisessa olisi noudatettava hienotunteisuutta ja kunnioitettava henkilökohtaista koskemattomuutta ja yksityisyyttä. ......

ja sitten yhteisöllisyydestä:

- Koulu on yhteisö ja sen täytyy toimia kuin yhteisö. Yhdessä sovittuihin pelisääntöihin sitoudutaan ja omana pidetyssä yhteisössä kynnys häiriökäyttäytymiseen on korkea. Oppilaskuntatoiminnan vahvistamisella vahvistetaan nuorten kasvua täyteen ja täysivaltaiseen kansalaisuuteen jo lapsuudesta lähtien.

Asia ei tietenkään ole helppo, mutta... Jotenkin luen tästä tekstistä keskenään ristiriitaisia arvoja tai ainakin toimenpiteitä. Oppilaiden laukkujen tarkastaminen ei ainakaan lisää yhteisöllisyyttä, koska tarkastusoikeus varmaankin on vain opettajilla?  Tuntuu tekstiä luettaessa siltä, että on ajateltu näiden koulun valtuuksien laajenemiselle vastapariksi yhteisöllisyys-puheita, jotka eivät ehkä merkitse tässä yhteydessä mitään konkreettista yhteisöllisyyden rakentamista. Semmoista vastustan. Yhteisöllisyys-sanaa käytetään liian usein mantran tavoin tarkoittamaan jotain epämääräistä hyvää tai kadonnutta maailmaa. Uusi, yleisesti hyväksytty yhteisöllisyyden tulkinta tarvitaan. Kun ymmärretään asia samoin, voidaan sitten yhteisöllisyyttä rakentaa, yhdessä.

Vaikka opettajalla ei ole viranomaisvaltaa (ja hyvä niin), voivat nyt kyseessä olevat muutokset olla tarpeen joissain tapauksissa. Yhteisöllisyys-puheet olisi voinut esittää omana asianaan, eikä tämmöisen ison periaateasian sivulauseena. Kysyn kuitenkin; Onko opettajan tehtävä suorittaa tämmöisiä tarkastuksia, jos oppiminen  perustuu luottamukseen?

Ei kommentteja: