Sivistyskatsaus 2023 ; ajatuksia ja selityksiä

Onpa päässä raksuttanut isosti! Opetus- ja kulttuuriminusteriö on julkaissut ensimmäisen laajan katsauksen koko toimialansa tilasta, nimeltään Sivistyskatsaus 2023 (LINKKI julkaisuun.)

Melkoinen paketti, josta vanha ope lukee ensin koulutusta koskevat sivut. Katsoin myös raportin julkaisuseminaarin. (LINKKI seminaariin) Se on pitkä, mutta kelailemallakin löytää itseään kiinnostavat kohdat.

Tallenne oli todella kiinnostavaa tietoa sisältävä, mutta jotain puuttuui. En löytänyt oikeastaan ollenkaan lapsilähtöistä näkökulmaa eli olisi puhuttu siitä millainen on lapsen hyvä kasvuympäristö ja miten koulussa voidaan sellainen rakentaa. Paljon oli puhetta jälleen koulutustason nostamisesta ja miten koulutus on kansantaloudelle tärkeää. Tutkijat eivät olleet kasvattajia. Paikalla ei ollut ketään koulutyöntekijää tai oppilaiden edustajia...Minusta vaan näyttää siltä, että huoli oppimistulosten laskuun liittyy tavalla tai toisella juuri tähän. Lapset ja nuoret haluavat koulussa ja kasvaessaan olla muuta kuin tulevaa työvoimaa. (onhan sekin toki tärkeää)

Osaamisen lasku alkoi Suomessa melko tasan vuonna 2000, joten ei, lasku ei johdu hölmöstä opsista tai digistä. Seminaarissa kaivattiin analyysia raportin datan muuttamiseksi ymmärrykseksi siitä mistä kaikki johtuu ja mitä pitäisi tehdä. Siitä oma analyysi seuraavassa kirjoituksessa.

Tämä raportin kuvio kertoo tilanteen yleisesti. Kuviossa hyödynnetään laajasti kansainvälisiä tutkimuksia.

Suurin osaa oppimistulosten laskusta liittyy poikien heikentyneeseen osaamiseen. Virossa, joka on mennyt ohitsemme, ei ole lainkaan näin sukupuolittunutta tulosten eroa. Myös maahanmuutajataustaiset pärjäävät meillä heikoiten OECD maissa! Sitten on vielä koulujen väliset erot etenkin suurissa kaupungeissa. Sehän johtuu päätöksistä rakentaa yhä uusia erityiskouluja. Näihin kolmeen avainhaasteeseen tarvitaan kohdennettuja toimia. Pojista ei osattu (uskallettu) seminaarissa juuri puhua. Pitäisi.

Meillähän on resepti kaikkiin, paitsi suurenevien koulujen haasteisiin. Opettajien auktoriteetti ei enää ole sellainen, että opiskellaan kun pelätään opettajaa (tai vanhempia). Kun tähän ei ole paluuta niin kyllä oppilaat pitää saada oppimismyönteiseen tilaan. Ja miten se tapahtuukaan?

-Turvallisuus on tärkein kun liikutaan suurissa ryhmissä. Oppilaalla tulisi olla kouluun tullessaan suhteellisen ennakoitava sosiaalinen tilanne. Yhteenkuuluvuutta ja luottamusta rakennetaan pysyvissä vuorovaikutussuhteissa. Yhä suuremmissa kouluissa pitäisi pystyä rajaamaan vaihtuvuutta tilojen, opettajien ja ryhmien suhteen.

-Jokainen tarvitsee muutaman hyvän, luotettavan ystävän. Koulussa ei ole aiemmin organisoitu opetusryhmien sosiaalista rakennetta. Se olisi nyt tarpeen, ja melko helposti tehtävissä. Kahdesta työparista saadaan mukavasti neljän hengen kotiryhmä, jossa  voidaan oppia ja kasvaa yhdessä pitkäänkin. Kouluun kiinnittymisen kannalta olisi hyvä jos ystävyysuhde löytyy ja sitä voi ylläpitää koulupäivän aikana muutenkin kuin lyhyillä välitunneilla. Muutoinhan turvaverkko löytyy usein harrastusten parissa, jolloin se ei ole koulussa voimavara.

-Koulun aikuiset tekevät koulusta yhteisön, mielellään yhdessä kotien kanssa. 

Yksityiskohtaisia ohjeita ei voi tässä ryhtyä kirjoittamaan koska olosuhteet vaihtelevat ja on varmasti monia toimintamalleja. Kirjoistamme löytyy kyllä ihan pedagogisia vinkkejäkin. Ja aina voi laittaa postia :)