Pulpetin päällä

 Kävin keskustelua pedagogiasta kasiluokkalaisen kanssa, automatkalla, kuten usein keskustelujen paikka nykyään on. Oltiin pari vuotta sitten nimittäin katseltu dokumenttia työstäni : Kiire on mielentila (YLE) Vieläkin iso kiitos loistavalle toimittaja Hilkka Nevalalle, joka näki nopeasti toiminnan ytimen. Mutta, siis asiaan.

Kyydittäväni palasi tuohon dokumenttiin nyt koulun vaihduttua pariin otteeseen. Sehän pistää miettimään koulujen eroa (kts. edellinen postaus). Hän kysyi, että miksi siinä dokumentissa oppilaani seisovat pulpetin päällä. Hyvä kysymys, johon on kyllä perusteltu vastaus.

Joskus olen täälläkin kirjoittanut että ei ole vääränlaisia oppilaita, vaan aika usein vääränlaisia ratkaisuja haasteisiin, siis eitoimivia. Kävin muistaakseni jollain nlp-kurssilla tms... No kuitenkin siellä seistiin tuolin päällä ja tehtiin keskittymisharjoituksia. Minulla oli toimelias luokka ja välillä oli haastavaa saada kaikkien jakamaton huomio. Tuttua varmaan monille opettajille :)  Siirsin harjoitteen omaan luokkaan päivän alkuun, jolloin kättelin myös kaikki. Usein teimme myös neuroharjoituksia. Homma toimi hyvin. En muista miten tästä siirryttiin vielä korkeammalle eli pulpettien päälle. Vielä paremmin toimivaa!

Mitä siis saavutettiin? Aika monta asiaa:

-Keskittyminen. Kun ihminen seisoo vähän korkeammalla on tarpeen keskittyä, jotta ei putoa. Silloin on helpompaa kuunnella hetki. Etenkin levottomille oppilailleni harjoitteesta/aloituksesta näytti olevan hyötyä.

-Yhteinen rituaali. Yhteisöllisyyttä lisää tietoisuus että teemme jotain mitä muut eivät tee. Väitän että tästä pulpetilla seisomisesta tuli yhteisöä tiivistävä rituaali.
-Toisin tekeminen. Koulussa(kin) on mielestäni tarpeen tehdä joskus uudella tavalla. Siten annetaan mallia ja kannustetaan näkemään asioita toisin. Välillä on virkistävää rikkoa odotuksia ja keksiä uutta. Etenkin kasvavalle nuorelle voi olla tarpeellinen kokemus tehdä yhdessä kummia hyviä juttuja.
-Hauskaa saa olla. Pulpetin päälle kiipeäminen oli kai useimmista hauskaa. Päivän alkuun saatiin rennompi ote. Kun koulussa tehdään hauskoja juttuja on sinne mukavampi tulla. Se parantaa kouluun kiinnittymistä ja motiaatiotakin.

Kerroin myös oppilailleni, miksi tätä tehdään. Sekin on minusta tärkeää, mahdollisimman avoimesti toimiminen tuottaa turvallisuutta ja kasvattaa luottamusta, ehkä jopa ymmärrystäkin. Hauskaa oli jutella näistä uteliaan kasiluokkalaisen kanssa. Enpä huomannut sanoa, että hän voisi ehdottaa opettajille uudessa koulussaan tätä toimivaksi koeteltua metodia :)