Miten sujui!

Etäopetuksen vaikutuksista on kyselty ensi kertaa laajasti myös oppilailta. Tutkimusta johtaa Turun yliopistossa professori Christina Salmivalli: "Lasten ja nuorten oma ääni pääsi nyt kuuluviin ensimmäistä kertaa kevään aikana tässä laajuudessa.” HS 14.5.

Lähes 50 00 tuhatta peruskoululaista on vastannut laajaan kyselyyn etäopetuksesta. Alustavia tuloksia on jo annettu ja HS julkaisi eilen siis artikkelin tuloksista. Odotan kiinnostuneena raporttia. Kuten on arveltu, etäopetus jatkaa ja vahvistaa epätasa-arvoa. Keskiverto-oppilas on pärjännyt hyvin, mutta osalla oppilaista ovat vaikeudet lisääntyneet.

Tärkeä huomio liittyy kiusaamiseen ja sen vähentämiseen/poistamiseen, josta uhkaa tulla koulujen ikuisuuskysymys:

"LASTEN ja nuorten vertaissuhteita ja sosiaalista kehitystä sekä kiusaamisen ehkäisyä tutkinut Salmivalli pitää hyvänä joskin myös ristiriitaisia tuntemuksia herättävänä tuloksena sitä, että kiusaaminen väheni tuntuvasti. Ennen etäopetusjaksoa toistuvasti kiusattuja oli kuusi prosenttia ja sen aikana vain pari prosenttia.

”Kiusattujen määrä suorastaan romahti, eli koulujen sulkeminen on paras interventio eli väliintulo ikinä. Tosin liki kolmasosaa toistuvasti kiusattuja kiusattiin edelleen myös etäopetuksen aikana. Ennen etäopiskelua toistuvasti kiusatut kokivat kaikkein myönteisimpänä asiana etäopiskelussa sen, että kiusaamista ja loukkaavaa kohtelua oli nyt vähemmän”, Salmivalli sanoo.

Tämäkin tulos osoittaa, että nettikiusaaminen on lopulta melko harvinaista, vaikka lähes kaikilla lapsilla ja nuorilla on nykyään netti taskussa.

Salmivallin mukaan kaiken kaikkiaan on surullista, että koulu on yhä monelle niin turvaton paikka." HS 15.4.2020

Ei ole kovin yllättävää, että kiusaaminen väheni merkittävästi, kun ei olla koulussa. Koulu on kiusaamiselle sosiaalinen näyttämö ja myös paikka, jossa kiusaaminen voi jäädä aikuisilta huomaamatta, kontaktien kohinaan.

Yhteisöllisen pedagogian kannattajana lämmittää Salmivallin kommentit, vaikka ne eivät suorastaan auta kiusattuja. Kiusaamista voidaan vähentää yhteisöllisin keinoin, kiusaaminen ilmiönä ei lopu eristämiseen, vaan odottaa sopivaa paikkaa ilmaantumiselleen.
Koulussa kiusaaminen ei lopu yksilöiden välisestä selvittelystä, koska siihen osallistuu pääsääntöisesti koko se ryhmä jossa tapahtuu. Kiusaaminen loppuu, kun paljastetaan kiusaamisen ryhmäroolit ja pidetään aktiivisilla järjestelyillä  huolta, että kukaan ei ole ilman hyvää vertaistukea, hyviä kavereita. Koulu on turvaton paikka silloin, jos ryhmät ovat laumoja, joissa ei ole aikuisten kehittämää ja tukemaa yhteisön rakennetta. Jos halutaan nollatoleranssi joka tarkoittaa, että kiusaamista ei esiinny, niin tarvitaan ennaltaehkäiseviä pedagogisia rakenteita kouluun. Ja hyviä käytäntöjä joilla rakenne toteutuu. Hyviä malleja on olemassa, ne pitää vain ottaa käyttöön. Ei ihan helppoa, jos opettajat pitävät autonomiastaan liian tiukasti kiinni- mutta mahdollista kun ollaan yhteisellä asialla.

Lukuvuoden loppu

Aika paljon on ollut mielipiteitä ja totuuksia siitä, että lukuvuoden loppu vietetään perusopetuksessa lähikoulutuksessa. Näin hallitus päätti kuultuaan perustuslain vaatimuksia ja terveysalan asiantuntijoita. Oma asiantuntemukseni ei ole tällä kertaa ylivertainen.

Mutta mitä voidaan kahdessa viikossa tehdä - ja onko näillä päivillä merkitystä? Vastaus riippuu tietenkin siitä, mitä merkityksellä haetaan.

Jokainen päivä on merkityksellinen oppimiselle, sehän on selvä. Opettajat kuitenkin miettivät sitä, mitä tavoitteita toiminnalle asetetaan ja missä määrin tavoiteita halutaan saavuttaa. Koululla on useita tehtäviä, jotka nivoutuvat toisiinsa. Opettajilla on kokemukseni mukaan yllättävän erilaisia tulkintoja työnsä päämääristä. Jos lukee perusopetuslain ja opetussuunnitelman, niin kyllähän sieltä aika selvän kuvan saa. Ongelma voi olla siinä, että koulujen työyhteisöissä ei riittävästi (ja usein) yhdessä tiivistetä työn keskeisiä tavoitteita. Inhimillinen ja sosiaalinen pääoma, siinähän se on. Pitää opettaa tietoja ja taitoja, joita tarvitaan jatko-opiskelussa ja elämässä yleensä - ja pitää tukea kasvua yhteiskunnan jäsenyyteen. Silloin on kyse yhteistyötaidoista ja kyvystä kehittää itseään sosiaalissa kontakteissa.

Nyt olisi varmaan hyvä hetki valmistautua ensi lukuvuoteen. Emme voi silloin palata entiseen normaaliin, vaan uuteen sellaiseen. Nyt ehtii jo opettaa uudet rutiinit, joihin voidaan turvallisesti palata kun koulu elokuussa alkaa. Opettajatkin oppivat uuden toimintakulttuurin raameja samalla. Oppilaiden kannalta on hyvä, jos annetaan aikaa heille vahvistaa omaa turvaverkkoaan eli kaverisuhteita. Varsinkin he, jotka eivät osaa itse aktiivisesti ylläpitää vertaistukeaan, voivat tarvita apua.

Ei voi olla tilanteesta iloinen, mutta muutos on myös mahdollisuus.  Kouluissa joudutaan nyt tekemään yhteisöllistä pedagogiaa tukevia ratkaisuja, pakosta ja/tai vahingossa. Ryhmien kiinteyttä pitänee vahvistaa ja ryhmää opettavien aikuisten määrää vähentää. Hyvä niin. Voi olla, että tässäkin suhteessa jotain muuttuu kouluissa pysyvämmin. Minusta on oikein hyvä, jos voidaan palata koulutuksen arvoihin ja perustehtävään. Ehkäpä opetusteknologiaan keskittyminen ja asioiden opettaminen vaihtuvien asiantuntijoiden avulla on jo tiensä päässä, jos ajatellaan koulun tehtävää sivistys- ja hyvinvointiyhteiskunnan rakentajana. Kun kaikilla ei enää ole mahdollisuuksia harjoitella yhteistyötä tai yhteisöön liittymistä koulun ulkopuolella, on koulun tartuttava näihin osaamista vaativiin alueisiin entistä pontevammin. Muuten ei uudelleen alkanut eriarvoistuminen pysähdy, eikä syrjäytymisestä tai koulukiusaamisesta päästä eroon. 

Ei niin pahaa, että ei jotain hyvää. Pitänee useinmiten paikkaansa, vaikka ei aina.

Etäopetus päättyi, yllättävästi?

Nyt se loppui, kuten oli alunperin suunniteltukin, etäopetus. Olen ollut aika hämmästynyt, miten keskustelu asiasta on ollut poliittista, edunvalvontaa ja osin epäasiallista. Hallitus noudatti laillisuuperiaatteita, kuten hallinnollisissa päätöksissä pitää tehdä. OAJ ruokki minusta tyytymättömyyttä päätökseen etukäteen turhan roimasti. Oliko se oppostiopolitiikkaakin? Toivottavasti ei.

Linkki sivulle

Minusta tämä oli asiapohjaisesti melko yksinkertaista. Jos asiantuntijoiden mielestä ei laillisia perusteita erikoisjärjestelyihin ole, ei voida etäopetusta jatkaa. On toinen asia tietenkin, että mitä mieltä on päätöksestä. Eivät kaikki tykkää esimerkiksi kiinteistöverostakaan. On ollut osin masentavaa, että opettajatkin ovat sotkeneet mielipiteet ja tiedon somekeskusteluissa. Mediakasvattajia kun ovat...
Iso hatunnosto ja tsemppiä opettajille tässäkin tilanteessa. Koulunpito on yhteiskunnan ydintoimintoja. Monet joutuvat venymään erikoistilanteessa.

Olli Luukkainen, OAJ:n puheenjohtaja, näytti antavan vähän ajattelemattomia lausuntoja, ainakin median mukaan. Järjestön ikkunoista tuntuu tämän uutisoinnin perusteella lasten arki ja tarpeet avautuvan  huonosti. Pari asiaa:

"– Kahden viime viikon aikana menee kuulumisten vaihtamiseen ja lasten keskinäiseen ilonpitoon aikaa, Luukkainen arvelee." (lähde Yle uutiset 28.4.)  

Voihan käpy! Eikö tuo ole juuri tärkeää? Ei perusopetus voi olla vain sisältöjen opettamista. Lapset tulevat kouluun tapaamaan kavereitaan, liittymään ryhmäänsä joka tuo turvaa. Sosiaalisen pääoman kerryttäminen on annettu OPSissa koulun tehtäväksi. Sitä ei juuri voi tehdä etänä. On varmasti tarpeen antaa aikaa keskinäiseen ilonpitoon. Se ei ole lainkaan hyödytöntä aikaa, koulussakaan.

Toinen asia:

"OAJ:n Luukkaisen mielestä koulukeskustelussa on korostettu turhan paljon koulun merkitystä eräänlaisena sosiaalityön jatkeena ja yhteisönä.

– Ne asiat eivät ratkea sinänsä koulussa. Koulussa ollaan vain muutama tunti, lopun ajan lapset ovat joka tapauksessa siinä omassa kasvuympäristössään. Sosiaalitoimen tukipalveluita perheet tarvitsevat joka tapauksessa."

Yllätyin melkoisesti, sikäli kuin tämä on tarkka lainaus. Perusopetus on lasten kasvun kannalta keskeinen yhdeksän vuoden jakso. Koulu on erittäin tärkeä osa jokaisen koululaisen kasvuympäristöä. Ei ole olemassa erikseen jossain koulun ulkopuolella olevaa lasten kasvuympäristöä. Kun eriarvoistumista ei ole voitettu, on perusopetus ehkäpä tärkein toimija lasten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin takaajana ja koordinoijanakin. Parhaiten oppii turvallisessa ympäristössä, joukkoon kuuluen. Sitä paitsi sosiaalitoimen tukipalvelut ovat aikuiskontakteja. Se ei korvaa vertaisryhmän, luonnollisen tukiverkon tarvetta. Hyvät ystävät voivat olla elämänmittainen tuki ja turva. Koulu voi edistää tätä.