Ystäväni Martti Hellström on keränyt vimmaisesti ja valtavan ansiokkasti yhteen kasvatuksen traditiota. http://pedagogiikkaa.blogspot.com/
Kun kasvatuksen historiaa pöyhitään, nähdään pian että Topelius, Johannes Käis ja monet muut ovat hahmottaneet jo kauan sitten "uuden" koulun periaatteita. Tärkeimpiä periaateita on se että oppilaan/oppilaiden tulee olla aktiivinen oppijana, opettajan välttämättä ei.
Mutta kun vieläkin luokka on hyvä kun se osaa olla hiljaa...
Mistä tämä johtuu?
En kuvittele tietäväni koko totuutta, mutta heitän muutaman siemenen.
- Peruskoulun tullessa katkesi Suomesta kasvatuksen traditio ja tietoisuus siitä. Kaikki entinen oli vanhanaikaista ja noloa. (vrt. kultuurivallankumous)
- Opettajat koulutettiin entistä paremmin. Vain he ymmärsivät miten tulee toimia, kodit ja oppilaat eivät.
-Kun traditio katkesi ja koulutus uudistui, loppui se vähäinenkin kokemuksen merkitys koulujen kehitysprosessin ohjaajana.
- Kouluyksikköien kasvaessa ei kouluihin ole kehittynyt työyhteisön keskustelevia rakenteita.
- Opettajat näkevät itsensä yksittäisinä toimijoina. Heillä on täysin yksilölliset menetelmät ja usein vain oma aineensa hoidettavan.
- Jostain syystä, jota en ymmärrä, lapset nähdään tässäkin ajassa vajaina aikuisina, joiden omaehtoinen leikkiminen ei ole hyödyllistä. Koulutettujen opettajien tulisi tietää miten asiat ovat. Miksi leikkivä lapsi on koulussa ongelma?
- Kun koulut eivät ole yhteisöjä, ei kehitystä tapahdu. Prosessi ei tapahdu ilman syötettä. Tilanne on sama kuin raudan valmistuksen alkuaikoina. Ainakin tuhat vuotta kului ennenkuin päästiin kehittämään yleisesti raudan valmistuksen prosessia. Kukaan ei paljastanut kellekään taitojaan. - Nykykoulussa on vielä se huono puoli, että usein ei olla pätkääkään kiinnostuneita kollegojen ajatuksista tai osaamisesta. Oppiva yhteisö olisi jo löytänyt vanhat tai uudet ajatukset opettajan ja oppilaan roolituksen uusjaosta. Jossain näin varmaan on käynytkin.
Tarvitaan siis yhteisölisyyttä kasvatusyhteisöihin, ei vain oppimisen tehostamisen ja hyvinvoinnin lisäämiseksi, vaan myös jotta ne kehittyisivät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti