tiistai 22. kesäkuuta 2010

Suomalainen pedagogia, mitä se on tai voisi olla?


Suomalainen pedagogia - nyt

Ystäväni Martti Hellström julkaisi blogissaan http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2010/06/suomalainen-pedagogiikka-yhteenvetoa.html
50 teesiä suomaisesta pedagogiasta.
Ne virittivät paljon ajatuksia sillä 50 teesiä on aika paljon...

Suomalaisessa pedagogiassa on vaikea erottaa käsitettä opetus ja kasvatus. Toisinaan se voisi olla tarpeen. Suomalaisessa koulussa on historian jatkumossa syntynyt erikoislaatuisia piirteitä. Meillä kehittyi varhain tasa-arvon ja kansansivistyksen ihanne. Opettajista tuli kansan sivistäjiä ja ympäristönsä "kyläpäälliköitä". Tästä johtuen meillä edelleen pyrkii opettajiksi nuorison parhaimmistoa. Opettajisto on kylläkin kaupungistumisen ja muiden syiden takia menettänyt otettaan tästä sivistyksen eturintaman kulkijan roolista. Opettajan arvostus on perustunut kuitenkin paljolti siihen.

Opetussuunnitelma antaa tehtäväksi kulttuurin edelleen siirtämisen ja kasvattamisen yhteiskunnan jäsenyyteen. Tiedonjakajana koululaitos ei voikaan enää ainakaan monopoliasemasta toimia. Lapset oppivat ympäröivästä yhteiskunnasta enemmän kuin koulusta. Olisi tärkeää käyttää tätä kertyvää tietoa ja auttaa jäsentämään sitä.

Yhteiskunta ja työelämä etunenässä odottaa koulun tuottavan tulevaisuuden työntekijöitä. Aivotutkimus paljastaa yhä enemmän oppimisen ja kasvun todellista luonnetta. Miten opettajien koulutus reagoi tähän? On hyvin vaikeaa nähdä nyt tulevaisuuden osaamisen ja taitojen luonne. Yritettävä on ja kyllä sitä tehdäänkin.

Oppiaineis-käsite on hankala. Koulun tärkein tehtävä ei ole oppiaine eikä siihen ole materiaalia. Se saattaa joskus unohtua...

Meillä on opettajuudessa erikoisen vahva yksin toimimisen kulttuuri. Se hidastaa pedagogian uudistumista. Tämä kulttuuri, kuten kulttuurit yleensä, pyrkii siirtymän uusille opettajasukupolville. Sen uudistaminen vaatii tietoista työtä, jota jo jossain tehdäänkin.
Opettajien koulutus ei anna oikeastaan lainkaan tietoa ryhmästä ja sen dynamiikasta tai yksilöllisten eroavuuksien ja siitä johtuvan erilaisen oppimisen syistä. Olemmeko Pisan vankeja? Mitä se mittaa?

On kuitenkin hyvä että olemme pedagogisen toiminnan kehittämisessä yhteiskunnan, ryhmien ja yksilöiden tarpeiden puristuksessa. Ilman tätä ristipainetta painetta ei kouluinstituutio kykene kehittymään riittävän rivakasti. On jo kiire.

Miten tämä liittyy yhteisöllisyyteen?
No siten että yhteisöllä tulee olla yhteinen, tietoinen ja toimintaa ohjaava tavoite. Kasvatusyhteisöissä täytyisi siksi aina joskus miettiä tehtävänkuvaa oikein tarkasti ja yhdessä.

1 kommentti:

Martti kirjoitti...

Hei, Rauno

Yksi älyttömiä harrastuksiani on tutkailla suomalaisen pedagogiikan kehitystä, On erinomaisen vaikeaa yrittää tiivistää kaiken muutuvan seasta sitä, mikä on pysyvää.

Luokkayhteisön merkitys on tosi tuore kerros tässä pedagogiikassa. Vedenjakanajana voi pitää Matti Koskenniemen kansakoulun opetusoppia.

Käytännössä yhteisön kasvatusellisen merkityksen ymmärtäminen ei veiä näy.

Harmi.

Martti