Oikealta tuntuvat asiat ovat monesti yksinkertaisia.
Tiede-lehdessä oli pikku-uutinen siitä, että kivikauden ihminen kasvatti lapsensa hyvin, jopa paremmin kuin me yleensä nykyään teemme. Notre Damen yliopiston professori Dacia Narwaez oli verrannut erilaisten kasvatustyylien tuloksia.
Ihmiskunnan menneisyydessä vauvoja ja pikkulapsia pidettiin paljon sylissä. Imetysaika oli pitkä. Lapset nukkuivat vanhempiensa vieressä. Isommat lapset leikkivät eri-ikäisten ryhmässä vapaasti ulkona.
Tutkimuksien mukaan tällainen ympäristö tuki parhaiten lasten empatian, omatunnon ja älyn kehitystä.
Ajattelen, että nyt teemme usein kaiken aivan toisinpäin. Lapset eristetään vanhemmistaan nopeasti ja laitetaan toisten samanikäisten seuraan. Lasten yhteiset kimppaleikit ovat varmaan kuolleet osaksi sitä syystä, että lasten ryhmissä ei ole vanhempia lapsia ohjaamassa. Leikit kaatuvat juuri noiden edellä mainittujen inhimillisyyden ja turvaa tuottavien ominaisuuksien puutteeseen. Harjoituskentän puute hidastaa tai estää niiden oppimasta.
Empatiaa, omatunnon toimimista ja älykkäitä ratkaisuja tarvitaan kipeästi myös aikuisten maailmassa.
Artikkeli laittaa miettimään, paljon...
Miksei tieteellinen tutkimus muuta kasvatusta paremmaksi?
2 kommenttia:
Voi todella olla niin, että kaikessa tietotaitovoipuudessamme olemme ajautuneet allikkoon. Onko terve järki kadonnut?
Huippuesimerkki on Oppenheimer. Vasta, kun pommit olivat pudonneet Hiroshimaan ja Nagasakiin, hän tajusi, mistä on kyse.
Lisäsin blogisi linkkilistaani.
www.properuskoulu.net
Kiitos kommentista. Kyllä tämä oli taas pysäyttävää ajatuksenkulkua. Ehkä pitäsi useammin hidastaa ja tarkkailla tilannetta?
Kiitos lisäyksestä.
T. Rauno
Lähetä kommentti