perjantai 30. joulukuuta 2011

Joulun lukemisia

Sain Hannu Linturilta Otavan opistolla käydessäni hyvän kirjan: Oppimisen tulevaisuus 2030; Toinen koulu, toinen maailma.
Kiitos Hannulle kirjasta. Alla olevasta linkistä voit ladata kirjan luettavaksi.

http://www.otavanopisto.fi/julkaisut

Kirjaa lukiessa tuli ainakin pari asiaa mieleen.

Opettaminen palvelee tulevaisuutta. Opettajien tulisi olla palavan kiinnostuneita tulevaisuudesta. Vaikka ajatus koulusta syntyi maailmassa, jossa vain siirrettiin  kulttuuria eteenpäin, ollaan nyt ihan eri tilanteessa. Kasvattajien tulee antaa uudistuvaan kulttuuriin kavaville taitoja ja tietoa selvitä ja myös siirtää eteenpäin kulttuurin sitä osaa, joka on suotavaa ja tarpeen säästää. Ei ihan helppoa.
Jokaisessa koulussa pitäisi olla ainakin kerran vuodessa tulevaisuuspäivä. Tulevaisuuden hahmottaminen on hyvin vaikeaa, eikä sitä voi tehdä välitunnilla kupposen äärellä.

Huomasin, että vain hyvin harvoista kysymyksistä olivat asiantuntijoiksi kutsutut yhtä mieltä. Samanmielisistäkin asioista nähtiin tavoitteiden saavuttamisen keinot ja aikataulu hämäränä. Hmm.
Jotain tulee silti tehdä koulutuksessa, jotta tulevaisuuteen oltaisiin jotenkin valmistautuneita. Oppilaamme kohtaavat tulevaisuuden joka tapauksessa. Ehkä se on jo täällä?

Tämäkin on taas yhteisöllinen asia. Ei ole oikein hyvä jos koulussa joko ajatellaan tulevaisuuden haasteita tai ei, itse kukin tykönänsä...

1 kommentti:

Martti Hellström kirjoitti...

Kannatan tulevaisuutta. Mukavaa, että sellainen on. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä varmemmaksi tulen siitä, että tulevaisuuteen voi kasvaa vain elämällä omaa aikaansa, siis nykyhetkeä. Emme voi loikata sen yli. Eityisesti, kun emme tiedä, millainen se tulevaisuus tulee olemaan. Silti sitä kannattaa kuvitella, fantasioida.

Lapsuuden osalta olen varmaan vielä enemmän dinosaurus. Olen nimittäin yhä sitä mieltä, että lapsuus tulee saada elää omana arvokkaana elämänvaiheenaan. Koulun pitäisi tarjota mahdollisuuksia elää se täydesti ei niinkään alistaa lapsuutta oikean elämän eteiseksi. Mutta oletan, että suuri osa ihmisistä on ajattelussaan minua kehittyneempiä, ja heistä lapsia ei kannata enää kohdella lapsina.