sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Työ rankaisumuotona- arvojen alennustila

Työ rankaisuna rapauttaa arvojamme ja syrjäyttää työelämästä

On taas keskusteltu aiheellisesti koulujen rankaisumuotojen tehottomuudesta. Toisaalta aihe on hiukan absurdi, koska koulu tarjoaa palveluitaan jokaisen lapsen ja nuoren tulevan hyvän elämän evääksi.

Joskus ojennusta kuitenkin tarvitaan. Koulussa ei ole viranomaisvaltaa eikä koulu ole tuomioistuin, joten rankaisutoimet on mitoitettu sen mukaisesti lieviksi. Ainoat rankaisutoimet ovat oikeastaan jälki-istunto ja koulusta erottaminen.

Helsingin Sanomien asiantuntijoista koottu raati kannatti selvällä enemmistöllä jälki-istuntojen muuttamista työpalveluksi. Mitä se kertoo arvoistamme? Mitä asiasta ajattelevat koulun siivous- ja huoltohenkilöstö, kun oppilaita uhataan heidän töillään pahimpana rangaistuksena?

Suomessakin on jo tapahtunut ja tapahtuu edelleen teollisuusmaiden ikävä hyvinvointi-ilmiö, jossa osa perinteisestä rehellisestä työstä leimataan alempiarvoiseksi, noloksi ja ikäväksi työksi ja varataan maahanmuuttajille. Tätäkö tukisimme kouluissa? Ajatus on täysin vailla hyväksyttävää arvopohjaa.

Lisäksi kävisi niin, että työrangaistukset kohdistuisivat niihin vaikeuksissa jo koulussa oleviin oppilaisiin, joiden tulevaisuutta varjostaa heikko sijoittuminen yhteiskuntaan ja työelämään. Heille esittelisimme työnteon rangaistuksena, vieläpä sellaisen työteon, josta osa heikoisti koulussa menestyneistä voisi löytää kuitenkin töitä. Työ rankaisukeinona voisi olla syrjäytymisvaarassa elävälle nuorelle kasvattajilta kohtalokas viesti.

Koulujen kasvatus- ja opetustyö lähtee yhteisistä arvoista ja muuntuu niistä käytännöiksi. Käytäntöjä ei voi miettiä yksittäisinä asioina, kuten tässä tapauksessa ilmeisesti on tapahtunut.

Kokonaan toinen asia on että koululainen voi siivota jälkensä tai korjata aiheuttamansa vahingon, kuten aikuisetkin tekevät. Nyt puhutussa järjestelmässähän esimerkiksi myöhästely merkitsisi siivousvuoroja. Kyllä siitä oppisi, mutta mitä?

Jälki-istuntojen aikaa alkaa ehkä olla ohi. Koulujen rankaisutoimia on jo kehitetty esimerkiksi kasvatuskeskustelujen suuntaan. Siitä on hyvä jatkaa.


2 kommenttia:

enkeliporsas kirjoitti...

Kirjoitit: "Heille esittelisimme työnteon rangaistuksena, vieläpä sellaisen työteon, josta osa heikoisti koulussa menestyneistä voisi löytää kuitenkin töitä. Työ rankaisukeinona voisi olla syrjäytymisvaarassa elävälle nuorelle kasvattajilta kohtalokas viesti."

Nimenomaan näin!

Ei siinä mitään, jos koulussa tehdään pikkutöitä, mutta työ ei saa olla rangaistus. Se on oikeus. Työleireistä tulee mieleen väkisin gulagit.

Jos oppilas sotkee paikkoja, paikat tietysti siivotaan. Mutta silloin ei saa puhua rangaistuksesta.

Kasvatuskeskustelut ovat päivän sana, niitä käytän koko ajan. Aivan pienille oppilaille jälki-istunnotkin purevat, kun niitä harvoin käytetään.

Rauno kirjoitti...

Samoilla linjoilla ollaan. Minusta ennen kuin tehdään pitää miettiä myös arvoviesti. Työ arvona on kokenut jo kovia. Sitä pitää nyt pikemminkin vahvistaa juuri oikeutena ja vaikkapa mukavana sellaisena!