Eroon bulkkiluokista

Tänään oli Hesarissa hyvä juttu. Se tarkoittaa että olin samaa mieltä.

”Eroon bulkkiluokista” oli artikkeli Kaarinasta Piikkiön koulusta ja rehtori Marko Kuuskorvesta. Artikkelissa ihmeteltiin miksi luokkien pedagoginen sisustaminen ei ole sadassa vuodessa muuttunut juuri lainkaan.

Samaa olen jo tässäkin blogissa aiemmin ihmetellyt. Koulujen arkkitehtuuri tukee vieläkin pääosin suljettujen luokkahuoneiden ja käytäväkoulun perinnettä. Olen lisäksi huomannut, että jos poikkeavaa rakennataankin, haluavat opettajat verhoja, ovia ja seiniä. Tässä vedotaan usein työrauhaan, jolla minusta ilmaistaan yleensä sitä, että hiljaisuuden pedagogiaa pidetään ihanteena. Työrauhalla tarkoitetaan minusta useinkin tilannetta, jossa oppilas on estynyt oppimaan aktiivisesti.

Muutos on suuri kun koulu ja sen oppimiseen tarkoitetut tilat rakennataan palvelemaan aktiivista oppijaa ja oppilaita varten. Yleensähän opettajat saattavatkin päästä suunnittelemaan koulua, mutta itselleen.

Tieto-ja viestintätekniikka haastaa liitutauluun (mikä on edelleen ihan hyvä laite) nojaavan opetuksen. Tvt:n tehokas ja monimuotoinen käyttö tarvitsevat uudenlaista arkkitehtuuria ympärilleen, opettajan siirtymistä edestä ja esittämisestä sekaan ja ohjaamaan. On oikeastaan harmi, että meillä on vanhat koulut seuraavat sata vuotta. Niiden seiniin on rakennettu jokin pedagoginen käytäntö, jonka muuttaminen vaatii paljon opettajilta. Uudenlaiset tilat innostavat jo itsessään kokeilemaan ja kehittämään.

Vanhassakin koulusa voidaan sopia, että kaikki tilat ovat oppimista varten, joustetaan ja hyväksytään se, että oppilaat voivat liikkua ja oppia yhdessä.

Jotta ei tule väärinkäsityksiä, niin kyllä opettajajohtoisellakin toiminnalla mielestäni on tilausta esim. koulun kasvatustehtävän toteuttamiseksi, mutta sen osuutta tulee useimmiten vähentää paljon.

Juttu Opettaja-lehdessä syyskuussa 2011