tiistai 20. marraskuuta 2012

Sosiaalinen oppiminen ja tvt

Kirjoitin Liisan kanssa Luokanopettajalehteen koulutustieteilijä Sugata Mitrasta , Hole in the Wallista ja itseohajutuvasta oppimisesta lyhyen kolumnin.
Juuri tvt on väline tai pikemminkin oppimisympäristön muuttajana se haastava elementti hiljaisuutta (työrauhaa) ja opettajan keskeistä toimintaa suosivalle, sanoisinko nyt perinteiselle pedagogialle. Sillekin voi ihan hyvin olla käyttönsä, mutta tvt:n kanssa se sopii huonosti yhteen.

Mieltäni askarruttaa nyt se, milloin opettaja on oppimisen este? Se on jännittävä näkökulma. Modernissa oppimiskäsityksessä ymmärretään yhä laajemmin, että oppimista tapahtuu kun oppija on aktiivinen. Aktiivisuuteen liittyy vastuu omasta toiminnasta, vuorovaikutus ja motivaatio, ainakin nämä.
Laitan tähän osan artikkelistä ennakkopalana:


Oppiminen on sosiaalinen ilmiö

Olen taas katsellut lumoutuneena netistä (kiitos, ted.com) intialaisen koulutustieteilijän Sugata Mitran luentoja hänen perustamastaan Hole in the Wall-projektista. Hänen tutkimuksensa laajenivat kansainvälisiksi kokeesta, jonka järjestely oli aluksi hyvin yksinkertainen. Intiassa slummien lasten käyttöön jätettiin seinään muurattu tietokone ja seurattiin mitä tapahtuu. Tapahtui niin, että lapset organisoituivat itseoppiviksi järjestelmiksi.
Koetta on vuosien ajan toistettu ja laajennettu ympäri maailman. Mitra toimii nyt professorina Newcastlen yliopistossa jatkaen tutkimuksiaan minimaalisen puuttumisen pedagogiasta. (Kirjoittaessani kirjoitin ensin virheellisesti puutumisen, mutta sehän on melkein sama asia!)
Saavutetut tulokset ovat jännittäviä ja ajatuksia herättäviä, minusta myös sovellettavia oloihimme.
Mitra on rakentaa edelleen tulevaisuuden oppimisympäristöjä itseohjautuvan oppimisen tutkimiseksi.

Hänen keskeinen väittämänsä tutkimusten johtopäätöksenä kuuluu:
Koulutus on itsejärjestäytyvä systeemi, jossa oppiminen on spontaanisti ilmaantuva ilmiö.

Jotta näin tapahtuisi, tarvitaan seuraavia reunaehtoja:
- Ryhmässä oppiminen, eli oppilaat saavat muodostaa keskenään pienryhmiä.
- Jokaisella ryhmällä on käytössään yksi yhteinen tietokone (pääsy tiedon lähteille internetiin).
- Oppilaita kannustetaan vaihtamaan ajatuksia ja ideoita toistensa kanssa ja ryhmien välillä, myös kopiointi on sallittua.
- Luokassa/oppimistilanteessa ei ole opettajaa, vain joku tukihenkilö (välittäjä), joka on kiinnostunut oppilaiden aikaansaannoksista ja kannustaa ryhmiä. Tämä henkilö voi olla paikalla myös virtuaalisesti.

Testeissä näin oppivat ryhmät ovat saavuttaneet aivan yhtä hyviä tiedollisia tuloksia, kuin opettajan johdolla (yleensä itsekseen) opiskelevat. Monipuolinen vuorovaikutus ja pääsy tiedon lähteille näyttävät käynnistävän itseohjautuvaa oppimista. Mielenkiintoinen piirre kokeissa on, että sosiaalinen, itseohajutuva oppiminen käynnistyy parhaiten kun opettaja poistetaan tilanteesta. Vastuu siirtyy silloin ryhmälle.
Ajattelen tästä ilmiöstä niin, että ilmeisesti tiedon siirtäminen ei ole nykyajan opettajan toiminnassa tärkeintä. Opettajat voisivat ehkä käyttää osaamistaan enemmän vaikeampaan työhön eli kasvatustavoitteiden toteuttamiseen.
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Ja tässä koko juttu tiivistettynä 17 minuuttiin ted.com videolla:
Hole in The Wall, Sugata Mitra kertoo tutkimuksistaan ja kokeistaan itseohajutuvasta oppimisesta.

3 kommenttia:

Martti kirjoitti...
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
Martti kirjoitti...

Toivottavasti kuntatyönantaja innostuu ideasta. Ei tarvita koulurakennuksia eikä opettajia. Vain iso muuri ja siihen betonoituja tietokoneita.

Kuulostaa upealta. Eikö? :-)

Rauno kirjoitti...

Hmm. Muureja ja betonoituja asioita meillä(kin) jo varmaan on. Minusta kiinnostavin ajatus on edelleen oppiminen sosiaalisena ilmiönä. JOs hyväksyy tuon ajatuksen (ja pakko se kai tänä informaatioyhteiskunnan aikana on), niin mitä siitä seuraa pedagogiseen ajatteluun ja käytäntöihin?