Uuden Opetussuunnitelma 2014:sta perusajatus on, että
oppilas on aktiivinen toimija.
Mitä se tarkoittaa? Olen sitä ajatellut kun olen kävellyt monien koulujen käytävillä oppituntien aikana. Leimallista on, että kouluissa on tuntien aikana hyvin hiljaista, paitsi käytävillä niin usein myös luokkahuoneissa. Kouluista välittyy käsitys, että hiljaisuudessa opitaan parhaiten ja se on hyve jota viljellään ja vaalitaan.
Olenko väärässä? Jos oikein kierroksia lisätään niin, voin väittää että opettajille sopii hiljaisuus hyvin, siihen mahtuu oma ääni.
No, kuten olen täällä kirjoittanut, niin koulut on rakennettu hiljaisuuden pedagogian tarpeiden mukaan tai niitä ainakin silmällä pitäen. Pitkät käytävät ja suljetut luokat tuovat arvokkaan tunnelman ja hiljaisuuden vaatimuksen.
Jos halutaan että oppilas on aktiivinen toimija (ja niin ops käskee) , niin miten on suhtauduttava hiljaisuuteen hyveenä tai tavoiteltavana tilana koulussa?
Työrauha-määritelmää pitää kyllä päivittää entistäkin kiireemmin. Onko se opettaja hyvä pedagogi, jonka oppilaat ovat hiljaa tunnista toiseen ja tekevät omia töitään sivuilleen vilkuilematta?
Aktiivinen voi toki olla omassa päässäänkin, mutta eiköhän aktiivisuus tässäkin yhteydessä sisällä myös vuorovaikutuksen, mahdollisuuden tehdä ja pohtia yhdessä, mahdollisuuden keskustella.
Miten koulussa voidaan edistää aktiivisuutta ja vuorovaikutusta ? Miten toimitaan, jotta sitä ei koeta häiriönä? Tässäpä ops-keskustelujen keskeisiä ja herkullisiakin aiheita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti