Se tuli sitten ennen joulua, joulupaketti kouluväelle. Sitä onkin varmasti jo innokkaasti availtu koko joulunpyhät.
PERUSKOULUN OPETUSSUUNNITELMAN PERUSTEET 2014 aviisin voi ladata vaikka tästä.
Opetussuunnitelma uusitaan näköjään nykymaailmassa noin kymmenen vuoden välein. Se on aika lyhyt aika. Tämä kertoo kuinka kiivasta toimintaympäristön muutos on, koulutus yrittää pysyä perässä jotta opittavat asiat olisivat oikeasti hyödyllisiä. Omalla opettajaurallani ehdin tehdä töitä neljän eri Opsin tavoitteilla. Olihan niissä eroja, jos niitä huolella luettiin.
Tässä uudessa on alku hyvä: Opetussuunnitelma on rakennettu sille periaatteelle että oppilas on aktiivinen toimija. Kannatan ehdottomasti. Muutos on kuitenkin suuri, sillä aika huolettomasti voi väittää että useilla tunneilla opettaja on aktiivisin ja sitten ehkä muutama oppilas on hiukan aktivoituneita. Nyt en tarkoita esimerkiksi liikuntatunteja.
Huoli on tämä. Kun Suomessa on annettu epätavallisen paljon valtaa kunnille, kouluille ja yksittäisille opettajille, ei ole olemassa mitään yhtenäistä järjestelmää, jolla valvotaan opsien toteutuminen. Niinpä se toteutuu eri tavoin; erinomaisesti ja toisinaan ei niin hyvin. Ops kannattaa kyllä lukea ja tarkkaan. Toisin kun opettajat joskus väittävät (väittivät?) ops on opettajan paras ystävä. Sen huolellinen lukeminen ja ymmärtäminen antavat liikkumistilaa ja kehittävät ammattiosaamista. Jokainen lukuvuosi kannattaa aloittaa opsin lukemisella, minusta ainakin.
Olen voinut seurailla hiukan tässä Uudellamaalla ops-työn aloittamista/etenemistä. Vaikutuin Askolassa. Minua pyydettiin syksyllä sikäläiseen ops-työseminaariin mukaan valottamaa opettajuuden tulevaisuutta. Kun aihe oli niin kiinnostava, lupauduin mielelläni. Hienoa ei siis ollut se, että olin paikalla, vaan ops-työn eteneminen Askolassa. (Sehän on joissain kunnissa aloittamattakin.) Hyvältä, ellei erinomaiselta idealta tuntui, että ops-seminaarit oli aloitettu jo hyvissä ajoin ja arvopainotteisesti. Osallistujia olivat luottamushenkilöt, virkamiehet ja opettajat. Mainio kolmikantakoostumus. Toivon kovasti, että ops-työssä muuallakin paneudutaan riittävästi (ja ensin) opetussuunnitelman kovaan ytimeen eli arvopohjaan ja oppimiskäsitykseen. Ensin on ymmärrettävä mihin pyritään ja miksi, vasta sitten aletaan miettiä toteutusta. Se ei aina ole helppoa koulun arjessa, mutta ops-työ antaa siihen mahdollisuuden, että kerran kymmenessä vuodessa kumminkin asioita yhdessä pohditaan.( Eikä sitten tuhahdella siellä takarivilläkään, vaan otetaan ammatillinen uteliaisuus työkaluksi, eikö? )
Luulenpa että se aika kun opettajat suhtautuivat opsiin yliolkaisesti alkaa olla takana. Kaikki ymmärtänevät että koulussa ei voida opettaa ja kasvattaa samalla tavalla ja samoja asioita vuodesta toiseen. Vankkurit kulkevat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti