Olen oppinut uuden sivistyssanan: Disruptori. Jos ymmärsin oikein, se tarkoittaa suunnilleen, peruuttamattoman muutoksen tekijää.
Tämä termi on vilahdellut tulevaisuuskeskusteluissa ja nyt myös uuden oppimisen, koulun muuttumisen ja uuden opetussuunnitelman liepeillä.
Koulutusväki tuntuu jakautuvan kahteen klaaniin: Heihin jotka haluavat jatkaa hyväksi koetulla tavalla, pieni askelin kehittäen ja heihin, jotka arvelevat koulutuksen tarvitsevan suuren pamauksen koska esimerkiksi digitalisaatio on disruptori.
Uusi Opetussuunnitelma, jota vuonna 2016 aletaan noudattamaan on perusteiltaan koulua uudistava. Oppilas on aktiivinen toimija, opettaja ohjaa. Opettaa-sana on varmasti hyvin tietoisesti häivytetty, jotta viesti menisi perille. On alettava opettamaan uudella tavalla, ei suinkaan lakata opettamasta, kuten jotkut haluavat ymmärtää. Kiistaa ja hämmennystä näyttää seuravan siitä, että oppilaan mielenkiinto pitäisi herättää tai opetuksen järjestyä oppijan mielenkiinnon mukaan.
Mikään muutosvaatimus, disruptori tai ei, ei helpolla liikautua pysyväksi koettuja instituutioita. Muutoksiin on aina suhtauduttu epäillen, torjuvasti tai jopa vainoten muutoksentekijöitä. Tiede ei ole tässä synnitön. Ne jotka aikoinaan halusivat todistaa maapallon kiertävän aurinkoa, olivat lähellä päästä roviolle. Tiedon monopolia vartioi silloin kirkko mustasukkaisesti. Nytkin voi olla kiista myös siitä, kuka omistaa totuuden. Mutta sitähän ei voi omistaa, koska se alati karkaa tutkimuksen edelle.
Koulun uudistaminen ja sen uudistumisvaatimukset voidaan perustella tai torjua tieteellisesti. Tieto ja usko liittyvät aina toisiinsa. Mitä monimutkaisempi asia, sitä helpommin arvo, joka on tulkinnan tai tutkinnan taustalla, vaikuttaa lopputulemaan.
Luin hyvän kirjoituksen, josta sain kimmokkeen tähän ajatuksenkulkuun.
Helsingin Sanomissa 15.6. Janne Saarikivi kirjoitti: Tieto ja usko- erottamattomat. Hän pohti sitä, miten tiede on taipunut arvoihin, silloinkin kun lopputulema on ollut aika järjetön.
Kouluun kolumni liittyi näillä lauseilla: "Ehkä puistellaan päätä, kun muistellaan totalitarismia, jossa lapset kasvatettiin yhteiskunnan hyväksymän opetussuunnitelman mukaan ja kaikkien tuli hallita samat tiedot, joita mitattiin valtakunnallisissa kokeissa."
Enpä ollut asiaa noin ennen ajatellut, ehkäpä, tosiaan.
2 kommenttia:
Hyvä teema!
Oleellisimmilta osin 2014 perusteiden opetusnäkemys on johdonmukaisesti sama kuin vuoden 1994 perusteissa. Isoin muutos on, että aihekokonaisuuksien tilalle on tullut laaja-alainen osaaminen ja että vuoden 2014 perusteissa vapausasteita on vähemmän.
Toinen asia on, että verrattuna koulujen arkeen, ero on edelleen suuri.
Martti
Niin, kun asiaan ajatellaan kuten sanoit, niin kaikki opsit ovat olleet ilmeisen muutosvireisiä, ellei ihan disruptorisia. Eihän opseja uudistettaisi, jos muutostarpeita ei nähdä.
Ehkäpä suurin ajan kouutushaaste on saada ops jalkautumaan, kuten sanotaan, koulun arkeen. Kun sinulla on hallussa kouutuksemme historia, niin onko tilanne ollut aina näin? Että opetussuunnitelmia tehdään jossain ja kouluissa eletään omien näkemysten ja ratkaisujen varassa? Jos nyt hiukan kärjistetään.
Lähetä kommentti