perjantai 11. syyskuuta 2015

Pojat, tytöt ja tasa-arvo

Ehkäpä vielä laitan pienen jatkon edelliseen päivitykseen, kun poikanäkökulma on tullut itselle läheiseksi. Ja kyllähän se palvelee tyttöjäkin. Nimittäin se lähtökohta, että jokaisella tulisi olla koulussa tasavertaiset mahdollisuudet omaan kasvuunsa. Kun puhutaan tyttöjen ja poikien erilaisista numeroista ja koulumenestyksestä laajemminkin, tärkein selittävä tekijä unohtuu usein.

Matti Rimpelä sen taas sanoi hyvin: Palvelut varhaiskasvatuksesta ja neuvolasta peruskouluun etenevät kronologisen iän mukaan. (HS) Linkki artikkeliin

Kun näin toimitaan, on selvää että kaikilla ei ole samanlaiset mahdollisuudet pärjätä: Mutta hitaasti kehittyvät ajautuvat helposti vaikeuksiin kronologista ikää noudattavassa palvelujärjestelmässä.  


On tärkeää huomata, että hitaasti kehittyminen ei välttämättä ennakoi lainkaan tulevaa menestystä työelämässä tai opinnoissa. Se on vain yksilöllinen ominaisuus ja pojat kuuluvat tyttöjä useammin tähän ryhmään.  Hitaasti kehittyville syntyy paineita ja käsitys itsestä oppijana on usein  heikko. Näistä seurauksista voi olla vaikea toipua. Onneksi on paljon opettajia, jotka tiedostavat asian, mutta järjestelmä on kuitenkin olemassa.


 Koulunaloitusikää lavennettiin aikoinaan kai juuri sen takia, että hitaamiin kehittyvät aloittaisivat koulun myöhemmin, kun taas nopeammin kehittyvillä olisi ollut mahdollisuus aloittaa koulu aiemmin. Joustavaa koulunaloitusikää (6,7,8- vuotiaana. ) ei kai juuri käytetä. Usein vanhemmat eivät edes tiedä siitä. Koulun alkaminen oikeasti kolmen vuoden haarukassa olisi tuonut tasavertaisuutta oppijoiden keskuuteen.


Rimpelällä on myös yksinkertainen ratkaisu: Ratkaisu ei löydy sukupuolien erottelusta vaan aidosta lapsilähtöisyydestä palvelujen järjestämisessä. Käytännössä tämä tarkoittaa lapsen kehitysvaiheen tunnistamista ja sen pitämistä kronologista ikää tärkeämpänä.


Viisaita sanoja, joiden toivoisi kantautuvan laajalle. Eihän koulun aloitus ole kilpajuoksun aloittamista, eihän?


Jos noudatettaisiin Rimpelän reseptia, kuinkahan paljon tukitoimista voitaisiin säästää, sinne missä niitä aidoimmin tarvitaan?


Ei kommentteja: