maanantai 14. marraskuuta 2016

Miten kaaos järjestetään?

Tänään oli taas kovaa pöhinää somessa. Eräs vanhempi kirjoitti Hesarissa (linkki):  Lapseni on ujo, herkkä ja älykäs – hänen kaltaisilleen nykyinen koulunkäynti on kaoottista sirkusta. 

Kirjoittaja oli huolissaan siitä, että uudet vuorovaikutteiset ja aktiivisuutta vaativat työtavat tuottavat ahdistusta ujoille, sosiaalisissa tilanteissa hitaasti lämpiäville. Koulupäivä voi tuntua kaaokselta, kun ryhmät ja työtavat vaihtelevat tiuhaan. Näinkin voi tuntua. Jos uutta ajetaan, on hyvä antaa aikaa totutella ja harjoitella. Tästä aukeni taas näky siitä, että koulu järjestyy helposti aikuisen ehdoilla. Sosiaalinen kasvattaminen voi tapahtua usein riuskan ja ulospäinsuuntautuneen opettajan ehdoilla " Kaikkien pitää tulla toimeen kaikkien kanssa".  Hyvä periaate, mutta...

Koulussa syntyy helposti liian suuri kontaktikuorma.

Yhteistoiminnan tärkein ehto on turvallisuus. Nyt kun tai jos opetus saa uusia pirteitä opsin hengessä, on mietittävä pedagogiaa tarkkaan. Jos aiemmin tehtiin työtä ryhmissä harvoin, ei kontaktien kuorma kasvanut kovin suureksi. Silloin opettaja monesti päätti ryhmät/parit sillä perusteella että kaikki tutustuvat toisiinsa. Silloinkin annettiin samaan aikaan kaksi vaativaa tehtävää: Rakentaa luottamussuhde ja tuottaa annetun tehtävän ratkaisu. Nyt jos opetusjärjestelyihin sisältyy aiempaa enemmän yhteistoimintaa, tilanne voi olla toinen.

Olen aina suosinut pitkäkestoisia oppivia ryhmiä. Lastenkin maailma rakentuu jo nyt liian monista vaihtuvista ihmisistä. Koulussa voitaisiin  ihan hyvin miettiä kontaktien lisäämisen sijaan niiden rajoittamista. Jos pitää joka päivä alkaa ryhmän työskentely ilmapiirin luomisella ja sen tunnustelulla, millaisen roolin kukin ottaa, on se monille liian rankkaa. Uudet aktiiviset opetusjärjestelyt edellytävät minusta sitä, että opettaja huolehtii siitä, että ystävyyssuhteita hyödynnetään oppimisessakin, enemmän kuin on tavattu tehdä. Kun oppilas tuntee olevansa oman sosiaalisen verkoston suojassa, hänen on helpompi hyväksyä muita. Sen sijaan, että ollaan huolissaan siitä, että jotkut ystävykset ovat liiaksi yhdessä, voidaan joutua nyt miettimään sitä, saako oppilas olla riittavästi koulupäivän aikana myös kaverinsa/kaveriensa seurassa. Lyhyet välitunnit eivät ole tarpeeksi pitkä aika, eikä silloin yleensä opita oppimaan yhdessä.

Lapsi ja nuori ei ole koulussa töissä, van elämässä elämäänsä. Koulussa kaverit ovat tärkeitä. Kaveruussuhteet ovat voimavara, jota voidaan käyttää myös vaativien työmuotojen harjoittelussa. Mikäli oppilas ei voi vaikuttaa lainkaan siihen, millaisiin sosiaalisiin tilanteisiin hän koulupäivän mittaan joutuu, on se monille ahdistavaa. Ulospäinsuuntaituvat, sosiaalisesti synnyintaitavat pärjäävät kyllä. Mutta toisillakin pitää olla mukavaa, oppia uusia asioita, yhdessä ja turvassa. Mainostan taas kirjaamme, jossa olemme kuvanneet asiaa parhaan ymmäryksemme mukaan: Rakenna oppiva ryhmä- pedagogisen viihtymisen käsikirja. 






1 kommentti: