lauantai 16. syyskuuta 2017

Netforum 2017-käytiin markkinoilla

Oli tilaisuus tutustua Netforumin tämänvuotiseen tarjontaan. Tilaisuutta mainostetaan opetusalan kohtaamispaikkana, aiheena oppiminen ja teknologia. Messutapahtuma täyttää hyvin sosiaalisen kohtaamisen tarpeet ja antaahan se aina muutaman virikkeenkin.

Mutta, jäin miettimään aiemmin viikolla lukemaani professori Teppo Järvisen haastattelua (HS 13.9.). Hänen perusväittämänsä on, että jopa puolet terveydenhuollon hoitotoimenpiteistä ovat turhia. Jos turhista hoidoista luovuttaisiin, niin terveydenhuollon resurssit riittäisivät nykyisellään ja tulevaisuudessa vallan hyvin. Tämä johtuu Järvisen mukaan siitä, että kun potilaasta on tullut asiakas, niin lääkäristä on tullut myyjä. Myydään sitä mitä asiakas haluaa ja ehkä vielä vähän sen päällekkin, jotta hän on sitten tyytyväinen. Asiakas ei vain yleensä tiedä mitä hän tarvitsee. Tämä sama kuva piirtyy mieleeni koulujen tietotekniikan käytöstä ja Netforuminkin kaltaisissa tilaisuuksissa.

Kun Netforumin tyyppisiin paikkoihin lähdetään työajalla ja työantajan rahoilla, tulee messutilaisuudesta jotenkin virallisen oloinen. Saattaapa se käydä koulutuspäivästäkin. Mutta on tärkeää muistaa, että messuilla myydään, se on niiden tarkoitus. Aika monet luennotkin olivat myyntipuheita, joissa saatettiin myydä jotain uutta ideaa, josta ei ollut vielä käyttökokemuksiakaan. Käytävillä näkyi kivoja robotteja ja Starwarsbudha 3-d tulostettuna. Ja paljon karkkeja, tottakai.

Työnantajan on hyvä tiedostaa, että tvt-messuille osallistuminen ei poista koulutustarvetta. Massatilaisuuksiin osallistuminen on mukava tapa tavata ihmisiä ja saada ideoita, mutta opetuksen tasolle siirtyy vain harvoin laajasti uutta pysyvää toimintaa.

Eihän tässä ole sinänsä mitään pahaa. Veikkaan kuitenkin, että kouluihin on ostettu, hiukan huonosti harkiten, paljon välineitä ja ohjelmia, joille ei ole ollut juuri lainkaan yleisempää  käyttöä. Kustannustehokkuutta on haettava myös tvt-maailmassa.
Kun kunnat, koulut ja opettajat ovat tvt-messulla asiakkaita, niin myyjähän myy. Asiakas ei välttämättä tiedä mitä hän tarvitsee, mutta hankittava on, sellaista mikä on nyt juuri in. Usein koulujen laitehankinnoista saatetaan päättää myös kunnan it-osastolla, ilman pedagogisia perusteita. Tämä on voinut meillä hidastaa esim. chromebookien esiinmarssia.

Mutta sainhan sieltä sitä mitä halusinkin eli vahvistusta. On aina mukavaa kun joku itseä suurempi guru ajattelee asioista siten kuin itse ymmärtää. Kirsti Lonka piti jälleen kaunistelemattoman ja selkeän esityksen koulujemme tilasta etenkin digimaailmassa  otsikolla Maailman paras koulu ? Laitoin muistiin muun muassa seuraavaa:

- Jos opettajopiskelijat istuvat luennoilla, niin tuskin mitään merkittävää muutosta tapahtuu kouluissa.
- Työympäristöt muuttuvat digin mukana paljon ja vanhoja pitää muuttaa, jotta ne toimivat uudella tavalla.
- Oppilaat eivät enää saa kunnon eväitä koulun jälkeiseen elämäänsä.
- ja etenkin tämä : Koulusta syrjäytyvien joukossa on yhä enemmän heitä, joilla on parhaat digivalmiudet. He ovat koulussa offline-tilassa. Opettajat eivät pysty tukemaan näitä osaajia tarpeeksi.
Ensi kerta koulu syrjäyttää oppilaita, koska he ovat jossain asiassa lahjakkaita.
- Opettajien täydennyskoulutus tarvitsee vallankumouksen, Opettajien pitää oppia yhdessä, omassa työyhteisössään, koulutus pitää viedä kouluille. Tämä on ainoa täydennyskoulutusmuoto, jonka vaikutuksista on todisteita. Kirsti mainitsi myös Claned-konseptin, johon uskon lujasti.
- Johtamisen pitää muuttua ja sen koulutusta uudistaa. Otetaan käyttöön edisteet (hauska uusi termi arvioinnin ja palautteen sijaan) ja toimivan työyhteisön valmennus.

Olen ihan samaa mieltä kaikesta. Lopulta digiloikkakin on yhteisöllinen haaste, tarvitaan yhteisötaitoja ja yhteisöllisen pedagogian kehittämistä.

Myöskin Topi Litmanen, joka esitteli Clanedia, totesi melkein samoja asioita: Yksilölliset koulutukset eivät enää kehitä työyhteisöä. Organisaatiot etsivät kuumeisesti yhteisöllistä oppimista.

Isoja haasteita, jotta suomalainen koulu saataisiin takaisin kehityksen terävimpään kärkeen.

Ja lopuksi pitää sanoa : Aina harmittaa näissä isoissa tilaisuuksissa vertaiskohtaamisten ohuus. Kun paikalla on vaikka kuinka monta osaajaa ja ihmistä joilta voisi saada vinkkejä ja kokemuksia, pitäisi kohtaamisten mahdollisuus organisoida. Ei kai se digimaailmassa ole kovin vaikeaa?

5 kommenttia:

Martti Hellström kirjoitti...

Ei mennyt käynti siis hukkaan.

Rauno kirjoitti...

No ei kai. Eikä rento päivä kavereiden kanssa ole pahasta. Sitä ei ehkä vaan pidä sanoa koulutuspäiväksi?

Martti Hellström kirjoitti...

En tällä kertaa ollut Katajanokalla, joten luotan näkemykseesi. Anti ei ollut riittävä. Kritiikkisa pakotta kysymään: kattaako se kaikenlaiset messut: huhtkuisen ITK:n ja tammikuun Educat jne.

Itse ajattelen, että kaikki ne voivat olla oppimiskokemuksia. Mutta tehokkainta in-service-koulutusta on - kuten arvelen sinunkin ajattelevan- omaan työhön kytketty tuki.

Martti Hellström kirjoitti...

Itse taidan ajatella väljemmin. Kyllä ITK-messuja ja Educaa yhä tarvutaan. Uuden oppimiseen kuuluu datan kerääminen, mutta meillä on vajetta uuden suhteuttamisessa aikaisempaan. Se osa prosessia saataa jäädä kesken.

Rauno kirjoitti...

Yritin esittää asian niin että en tuomitse, mutta kritiikin tavoite on varmaan esittää asiat kuten ne ovat. Kun olen kaikissa mainituissa tapahtumissa ollut mukana useita keroja,toisinaan myös esittelijänä, niin kuva alkaa olla suhteellisen kirkas.
Taitaa olla ihan yleistä tietoa (eikä vain Kirsti Longan), että yksittäisten opettajien koulutukset tai käynnit suurtapahtumissa vaikuttavat heidän työyhteisössään vain vähän tai ei lainkaan.
Toki isot tapahtumat voivat olla mukavia ja tarpeen verkostoitumisen ja virikkeidenkin kannalta, muistutin vain että ne eivät poista työyhteisöjen koulutustarvetta vaikkapa uuden opsin kannalta. Niiden merkitys pitää tunnistaa minusta hiukan selvemmin.
OPH on järjestänyt valtakunnaliset VIrtuaaliopetuksen päivät joissa puhujina on ollut lähinnä asiantuntjoita ilman kaupallista kytköstä. On tärkeää huomata, että kaupallisesti järjestettyihin tilaisuksiin tulee kouluttajien asemassa myös paljon myyjiä. Kun tämän pitää mielessä, on kaikkea uutta hyvä kuunnella.
Ajattelen samoin kuin useissa puheenvuoroissa tuli ilmi, että tehokkainta koulutus on kun se tuodaan työyhteisöön sisään, kaikkia koskien. Siis jos tavoitteena on saada aikaan näkyvä ja pysyvä muutos toimintakulttuuriin.
Ehkäpä Netforumin parasta antia oli rehtoreille ja koulutoimenjohdolle suunnatut luennot, jotka tuntuivat olevan päteviä. Avainhenkilöihin vaikuttamalla voidaan varmaan saavuttaa ainakin mahdollisuus muutoksiin.
Kyllä kaikkiaan olen kuitenkin sitä mieltä, että uusia ja tehokkaampia täydennyskouluitusmalleja tarvotaan. Uusi ops ei muuten toteudu sen kummemmin kuin entiset, vaikka syytä olisi.