tiistai 13. marraskuuta 2018

Merkitystä etsimässä

Tänään kokoontuu opettajien Topelius-kahvila kodissamme. Pian parikymmentä vuotta jo ollaan istuttu muutaman kerran vuodessa erilaisten pedagogisten kysymysten äärellä. Porukka hieman vaihtelee, mutta muutamasta lähikoulusta ja vähän kauempaakin on meitä mukana., jopa on muutama meistä ehtinyt eläkkeellekkin. Topelius-nimi valikoitui historiallisista syistä, koska olemme hänen vanhuuden kotinsa lähimaisemissa täällä Sipoossa ja Helsingin ryöstämällä alueella. Lisäksi Topelius oli aikaansa edellä monessa asiassa ja lapsilähtöisen pedagogian puolustaja. Hän ajoi myös koulutusta tytöille. 

Kuvahaun tulos haulle topelius


 Kollegiaaliset keskustelut ovat kivoja ja ehkä hyödyllisiäkin. Opettajilla on tarvetta jutella työhön liittyvistä asioista. Sen huomaa, kun kaksi tai kolme opettajaa tapaa. Aika pian puhe kääntyy kouluasioihin ja muut paikalla olijat saavat luvan liittyä mukaan. Miksei siis ihan järjestettäisi mahdollisuuksia keskusteluun teekupposen äärellä?

Tänään on tarkoitus puhua koulun merkityksellisyydestä ja sen mahdollisesta muuttumisesta. Ollaan mielestäni koulukeskustelujen ytimessä. Olen aiheesta kirjoittanut täällä aiemminkin : Koulun merkitys kadoksissa , mutta nyt voi ihmetellä sitä, miten hitaasti korjausliikkeitä tehdään.  Tutkijat ovat löytäneet ongelman ja jopa kertoneet miten sitä hoidetaan. Kouluissa pitää ottaa tieto vastaan ja  ohjata toimintaa parempaan suuntaan. Se vaatii ohjausta ja yhteisöllisiä rakenteita. No, ei kovin helppoa tietenkään. Katariina Salmela-Aron tutkimusryhmän löytö oli silloin ja nytkin seisauttava: 

"Lähes puolet 12-vuotiaista suhtautuu kyynisesti koulunkäyntiin. He kokevat merkityskatoa suhteessa kouluun ja koulunkäyntiin. Nämä nuoret myös kokevat, että heidän tapansa hyödyntää digitalisaatiota ja uutta tekniikkaa ei vastaa koulujen käytäntöjä. Näin on syntymässä merkityskuilu koulun ja nuorten välille. Kun merkitys hämärtyy, nuoret suuntaavat koulun sijaan energiansa muualle.  Tämä käy ilmi Suomen Akatemian rahoittamasta tutkimuksesta." Linkki Suomen Akatemian uutiseen 9.11. 2015

Sama asia on esillä myös OPH:n sivuilla 

Ajattelin tuolloin kun tutkimus julkaistiin, että nyt kyllä on tapahduttava muutos. Uusi Ops siihen pyrkiikin. Oppilaat pitää saada aktiivisiksi ja osallistumaan omaan oppimiseensa. Oppimisen merkitystä ja kiinnostavuutta yritetään lisätä. Mutta paljon luen ja kuulen sitä, että oppilaat eivät osaa keskittyä, ryhmät ovat liian suuria ja tukitoimia tarvitaan yhä lisää. Silloin kun oppilaat ovat vääränlaisia tai nähdään, että ongelmat juontuvat ainakin vain heistä, ei päästä korjaamaan merkityksellisyyden puutetta.  Koulun pitää olla lasten ja nuorten (tietenkin opettajienkin)  mielestä tärkeä muutenkin kuin kavereiden tapaamispaikkana. Heidän pitää kokea oppiminen omakseen ja kiinnostavaksi. Kun koululaiset saavat oivalluksen siitä, että he rakentavat koulussa omaa elämäänsä, omilla valinnoillaan ja teoillaan, ollaan jo pitkällä sisäisen motivaation hyödyntämisessä. Iso uhkakuva on, että koulun koettu merkityksen puute seuraa näitä nuoria suhteessa yhteiskuntaankin myöhemmin.

Koulun merkityksellisyys oli ennen Suomessakin selvempi: Koulu oli tie parempaan elämään. Koulutus antoi mahdollisuudet sosiaalisen aseman paranemiseen ja poisti köyhyyttä. Nyt on muitakin mahdollisuuksia kuin pitkä koulutus. Koulutuksen rinnalle nousee osaaminen kun työpaikkoja etsitään. Sitä paitsi toimeentulo turvataan, vaikka töitä ei olisikaan. Koulutustaso ja sosiaalinen asema ovat meillä ihmeen vahvasti periytyviä. Koulussa voidaan ja pitää murtaa tätä ketjua.

Lähivuosien suurin haaste koulutusjärjestelmissä on tämä merkityksellisyyden palauttaminen ja vahvistaminen kaikille oppijoille (ja miksei opettajille myös, jos se on vähän kadoksissa.) Tarvitsemme kaikki lahjakkuudet toteuttamaan itseään myös työelämässä, ja yhteiskunnassa yleensäkin. Millä keinoilla siihen päästään? Tätä pitää opettajayhteisöissä pohtia kun yhteistä toimintakulttuuria luodaan. Yksittäisten opettajien toimet eivät riitä. Monissa kouluissa ollaan jo lähdetty liikkeelle yhdessä ja hyvä niin.

Ei kommentteja: