tiistai 28. toukokuuta 2019

Voisiko lomalle lähteä rennosti?

Oppilaitoksissa kesätauko lähenee. Usein myös väsymys lisääntyy ja hermot kiristyvät. Opettajan ammattikuvaan kuuluu toisinaan myös se, että lomalle lähdetään uupuneena eli ansaitustiko?

Opettajan työ rytmittyy vuodenaikojan ja keskeisten juhlapyhien ympärille melkoisen vahvasti. Olen usein miettinyt, että onko pakko lähteä lomalle uupuneena? Silloin nimittäin osa lomasta menee toipumiseen. Voi käydä niinkin että uupuminen uhkaa nopeasti töiden taas alkaessa. Käytän kokeneen opettajan oikeutta neuvoa.

Opettajallakin on töitä, joihin voi vaikuttaa ja sitten töitä joihin ei voi vaikuttaa. Kevätlukukauden lopulla on hyvä vähentää kaikkea sitä työtä mihin voi vaikuttaa. Lomalle lähtöön voi alkaa valmistautumaan hyvissä ajoin. Kokeet ajallaan, ei raskaita leirikouluja keväällä (eihän niistä ole pitkäkestoista hyötyäkään keväällä), ei liian isoja juhlaprojekteja, otetaan rennosti yhdessä oppilaiden kanssa. Oppilaatkaan eivät yleensä motivoidu viimeisten viikkojan puristamisesta. Helpompi sanoa kuin tehdä, tietenkin, mutta kannattaa tehdä se mitä voi.

Suomalainen opettaja on hyvin tunnollinen ja kunnianhimoinen, työhönsä sitoutunut. Näillä arvoilla olemme rakentaneet hyvinvointia. Työtä arvostava toimintakulttuuri on etupäässä hyvä asia, mutta siinä piilee myös sudenkuoppa. Opettajan työssä suurin haaste on ajanhallinta. Työpäivä pirstaloituu lukemattomiin kohtaamisiin ja odottamattomiin tapahtumiin. Hyväkään suunnittelu ei aina auta, joskus jopa päinvastoin, se lisää joustamattomuutta. Suunnitelmallisuuden avulla voi kuitenkin vähentää niitä töitä, joita ei tarvitse tehdä. Itse olen aina jakanut koulutyöt kolmeen luokkaan: Niihin, jotka pitää tehdä tänään, niihin jotka pitää tehdä muutaman päivän sisällä ja niihin joita voi lykätä, kunnes niitä ei tarvitse enää tehdä. Yllättävän paljon on koulussa(kin) näitä viime mainittuja töitä...

Kiireisenä ja väsyneenä ei yleensä enää osaa olla kriittinen, koska ajattelu vähenee stressaantuneena.
Siksi väsymystäkin voi torjua yhdessä tekemällä. Työpari tai tiimi voi paremmin osata arvioida asioiden tärkeyttä verrattuna käytettävissä oleviin mahdollisuuksiin. Koulun toimintakulttuuriin voi varmasti myös tuoda hieman hellittämisen arvostusta, toisinaan on nimittäin tosi hyvä olla työpaikallaan jouten ja katsella mitä ympärillä tapahtuu. Kiireen torjumiseen tarvitaan koko työyhteisöä, yhteistä mielellään kirjattua tavoitetta ja yhteisiä käytäntöjä.

Joka tapauksessa lukuvuoden loppuun kasautuu asioita, joita ei voi muulloin tehdä. Aina ei ole mahdollista lähteä kesätauolle seesteisenä ja rauhallisin mielin. Kiirettä ja sterssiä pitää voida torjua oppilaitoksissa yhteisöllisesti paremmin, etenkin ennen kesälomaa, koska loma ei anna mahdollisuutta uusiutua ja levätä, jos se kuluu toipumiseen. Kiirettömyys ja rauhallinen työrytmi lukuvuoden lopussakin voivat ihan hyvin olla yhteisiä tavoitteita, joiden saavuttamiseksi laaditaan yhdessä toimenpidelista.

Opettajilla on erityinen velvoite huolehtia omasta hyvinvoinnistaan työpaikallaankin, koska he antavat tässäkin keskeistä mallia oppilailleen.

Rentoa kesää!




2 kommenttia:

Martti Hellström kirjoitti...

Hei.

Hyvä aihe. Ajanhallinta on tosi tärkeää.

Muistan lukeneeni joskus käsitteestä rajaton työ. Kirjoittaja viittasi sillä nimenoman opettajan työhön. Rajaton työ on sellaista, jota ei voi tehdä rajattomasti paremmin. Toisin kuin montaa muuta työtä. Siellä hyvän raja tulee vastaan.

Vastalääke rajattomuudelle on ajanhallinnan lisäksi laittaa itse raja, mikä on riittävän hyvää.

Martti



Rauno kirjoitti...

Jetsulleen. Onhan opettajalla yleensä joitakin työkaluja ajanhallintaan, kun työ on itsenäistä.
Itse sain aikaa esim. kun aikoinaan luin opsin tarkkaan.