Hyvä koulu

Lukuvuosi on alkanut, koulut tekevät parhaansa saattaakseen jokaisen rakentavaksi osaksi yhteiskuntaa.
Kuinka se tapahtuu?

Hesarin pääkirjoitus 8.8. julisti: "Parhaan koulun pitää olla jokainen koulu". (LINKKI)  Hiukan paradoksaalisesti kirjoitus alkoi: "Suomen peruskoulu on yhtä hyvä kuin surkein suomalainen koulu".
Kirjoituksessa kiinnitettiin huomiota vahvuuteemme, koulujemme tasalaatuisuuteen, joka on ollut murenemaan päin. Osaltaan tämä johtunee asuinalueiden eriarvoistumisesta. Sosioekonomiset taustat vaikuttavat jälleen koulussa menestykseen, vaikka perusopetuksen idea on tasavertaisuus. Ilmiöön voidaan puuttua ja paljon on tehtykin. Tärkeää on että oppilaat ja opettajat uskovat kouluunsa ja siihen että kaikilla onmahdollisuus oppia, taustoista riippumatta. 

Kirjoituksessa viitattiin Koulu ja eriarvoisuus (2024)  tietokirjaan, joka kuvailee koulujen erilaisia lähtökohtia ja sitä miten koulu voi olla hyvä, vaikka haasteita olisikin. Opettajien kunnoittava ja välittävä asenne on huomattu hyvin tärkeäksi. Opettaja voi vaikuttaa paljon siihen, että oppilas luottaa mahdollisuuksiinsa löytää omat vahvuutensa. Olemme kasvatustehtävän äärellä. Haaste tulee jatkumaan vaikka oppilasmäärät pienenevät ja kouluja suljetaan. Koulushoppailu yleistyy ja koulujen leimaaminen tapahtuu somessa salamannopeasti.

Mutta millaista opetuksen hyvässä koulussa sitten pitää olla? Kysymystä hämmensi psykologian professori Peter Gray Visio-lehdessä 10.8. 

Peter Gray haastaa koulun rakenteita ja muotoja. Hänen perusväittämänsä näyttää olevan, että koulu poikkeaa liikaa evoluutiossa kehittyneestä lasten luontaisesta tavasta oppia. Lasten keskeinen tapa oppia asioita on aina ollut itsenäinen leikki. Siinä on opittu elämän tärkeimpiä taitoja ja kasvatettu sosiaalista pääomaa. Kuinka saadaan ystäviä jotka auttavat? Miten neuvotellaan, saadaan apua? Gray sanoo, että lapsilla on vähemmän aikaa leikkiä itsenäisesti keskenään kuin koskaan ihmisen historiassa. Tällä on seurauksia. Lisäksi mittaaminen koulussa ja ulkoinen motivointi yleensäkin aiheuttavat stressiä lapsille.

Gray sanoo, että lasten ja nuorten mielenterveysongelmiin saataisiin helpotusta yksinkertaisilla tavoilla: Paljon vähemmän tai ei lainkaan läksyjä ja vähemmän kokeita ja testaamista."Lisäksi koulun pitäisi lisätä mahdollisuuksia lasten vapaaseen leikkiin, sillä leikkiminen tekee lapsista onnellisia." Greyn ajatuksista voisi keskustella hyvinkin pitkään, mutta itse pidän siitä, että haastetaan isosti. Nythän tosiaan näyttää siltä,että pyskologien ja muiden oppilashuollosta ja -tuesta vastaavien henkilöiden lisääminen kouluihin ei ole ratkaissut oppilaiden hyvinvointiongelmia. 

Taas tulemme koulun kasvatustehtävään. Mitä opettaja voi tehdä lieventääkseen koulun aiheuttamaa jännitystä ja stressiä? Ja samoin myös omaansa? Iloisessa ja rennossa ilmapiirissä jaksaa ja oppii parhaiten. Toivottavasti sitä löytyy kaikista koulupäivistä!