Koulu on lapsen kasvuympäristö!

Kesätauko kirjoittamisesta on tänä vuonna ollutkin pitkä, kestää taas hetken saada ajatuksia kirjoitettuun muotoon. Olin jo ajatellut että pitää, taas, kirjoittaa muutama rivi koulun tehtävästä. 

Kävikin sitten niin, että Hesarin Kuukausiliite (josta tykkään) otti esiin laajassa artikkelissaan koulujen vähenemisen ja samalla koulujen koon nopean kasvun. Muutos on hätkähdyttävä: Vuonna 1990 peruskoulussa oli keskimäärin 121 oppilasta, viime vuonna 274. Koulujen lukumäärä on pudonnut samoin hurjasti. Vuonna 1990 oli Suomessa melkein 4900 peruskoulua, viime vuonna enää 2014.  Pääkaupunkiseudulla koulujen koko on keskimäärin noin 500 oppilasta. Tämä kaikki on tapahtunut, vaikka oppilasmäärät eivät ole vielä pudonneet kovinkaan paljon. Se ilmiö on vasta alkamassa. Tähän asti kouluja on suljettu säästöihin vedoten. Miten käy koulujen?

lähde: Hs Kuukausiliite 8/24

Artikkelissa käsiteltiin koulujen määrää, koulujen sijoittumista, kuntien erilaista asemaa, kuntien säästötarpeita ja syntyvyyden ennusteita. Puhuttiin myös etäkoulujen mahdollisuudesta. Kaksi asiakokonaisuutta puuttui: Miksi koulu on? -ja lapsinäkökulma.

Voi olla toistoa, mutta kannatan lämpimästi, että koulusta päättävät ja koulussa työskentelevät kertaavat joka syksy, miksi koulu on, mikä on perusopetuksen tehtävä?

Kerrataan siis.
Perusopetuslaki §2:

"Tässä laissa tarkoitetun opetuksen tavoitteena on tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen sekä antaa heille elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja."
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet:

 "Jokaisella perusopetusta antavalla koululla on opetus- ja kasvatustehtävä. Tämä tarkoittaa oppilaiden oppimisen, kehityksen ja hyvinvoinnin tukemista yhteistyössä kotien kanssa...

Perusopetuksen yhteiskunnallisena tehtävänä on edistää tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Perusopetus kartuttaa inhimillistä ja sosiaalista pääomaa. Inhimillinen pääoma koostuu osaamisesta ja sosiaalinen pääoma ihmisten välisistä yhteyksistä, vuorovaikutuksesta ja luottamuksesta." 

Kun näitä lukee niin huomaa, että perusopetuksella on todellakin kasvatustehtävä, joka on aivan yhtä keskeinen kuin opetustehtävä. Silti joskus kuulee, että opettajakin haluaa keskittyä opettamiseen. Se on mahdollista vain kun kasvatus on ensin hoidettu. Ja se tuntuu siirtyneen kasvavassa määrin kouluille, ainakin mitä tulee kansalaisuuteen kasvamiseen.

Miten tämä nyt sitten liittyy Kuukausiliitteen artikkeliin? No siten, että koulu on lapsen tärkein kasvuympäristö kodin jälkeen. Usein se voi olla se tärkeinkin. Miltä tuntuu lapsesta koulujen koon nopea kasvu ja samalla koulumatkojen piteneminen? Kuinka suurissa kouluyksiköissä lapsi tai nuori löytää hyvän sosiaalisen kasvuympäristön eli hyviä ja kannustavia kavereita tai luottoaikuisen? Miten tämä vaikuttaa turvallisuuteen, lapsen tärkeimpään hyvän kasvun tarpeeseen?  Kukaan ei ilmeisesti kysy eikä tiedä. Ei sitä muuten ansiokkaassa artikkelissakaan kysytty.

Olen usein miettinyt, että kun puhutaan lasten lisääntyneistä keskittymishäiriöistä, mielenterveyden ongelmista yms. sellaisesta, niin ajatellaanko yhtään miten suuri muutos kouluissa kasvuympäristönä on tapahtunut? Ja miten se vaikuttaa lapsiin? Koulun pitoa ei voi päättää lyhyen tähtäimen taloudellisin syin. Koulu ei ole tuotantolaitos, jossa lasketaan vain kuluja oppilasta kohden. Pitäisi voida laskea myös ja etenkin tulokset vuosikymmenten päästä.

Kasvu tarvitsee pysyvyyttä ja ennakoitavaa ympäristöä. Turvallinen koulumatka, turvalliset aikuiset koulussa, turvallinen yhteisöasema, nämä luovat pohjan hyvälle kasvulle. Oppiminen on yleensä helppoa, jos on huolen asemasta on tilaa uteliaisuudelle ja luovuudelle. 

Välillä mietin, onko kasvatuskeskustelu koulukeskusteluissa kadonnut? Tuntuu, että meillä ei käytetä kasvatus-sanaa kovin paljon, vaikka suurin osa opettajista on kasvatustieteilijöitä. Kasvatus koulussa on vaativaa asiantuntijatyötä, kasvuun saattamista, hienointa hommaa mitä voi tehdä. Intoa ja iloa siihen opettajat ja kaikki muut koulutyöntekijät! Olette hyvin tärkeitä ihmisiä kasvaville.