Yhteisöllisyys tarvitsee ryhmiä

Netistä löytyi hauska linkki:
Kielikompassi kuvaa ryhmiä

Kouluissa käy herkästi ryhmien kanssa niin, että muut ryhmät ovat muita, outoja tai ainakin huonompia. Viittaan tässä edelliseen kirjoitukseeni. Ryhmää on tärkeää ohjata avoimeksi. Se tapahtuu parhaiten lähtemällä omalta alueelta ulos. Koulussa tosi hyvä keino yhdistää ryhmiä tai ainakiin ohentaa solukalvoja voisi olla vaikka luokkavierailu viikon ajan. Sitten turisti/turistit tulee takaisin luokkaansa/ryhmäänsä ja kertoo millaista oli. Aika yksinkertaista loppujen lopuksi.

Tähän liittyy Helsingin opetusviraston hanke yhdistää lukioita suuremmiksi kampuksiksi.  Hesarin juttu Varmasti saataisiin joitain etuja, mutta...Lukiolla on myös kasvatustehtävänsä yhteiskunnan jäsenyyteen ohjaamisessa. Mitä paremmin opettaja tuntee oppilaansa, sitä paremmat kasvatuksen edellytykset ovat.
Oma koulu ja oma ryhmä voivat lisäksi olla hyvinkin positiivisia kasvuympäristöjä ja turvaverkkoja.
Lukiolainen(kaan) ei ole vain koulussaan vain hakemassa edellytyksiä omille hyville arvosanoilleen tai hyvälle tukevaisuudelleen. Hän on siellä myös kasvamassa vastuulliseen aikuisuuteen. 
Semmoisille on jatkossa paljon käyttöä.

"Opiskelijaa tulee ohjata toimimaan vastuuntuntoisena ja velvollisuuksistaan huolehtivana kansalaisena yhteiskunnassa ja tulevaisuuden työelämässä. Lukio-opetuksen tulee tukea opiskelijan itsetuntemuksen kehittymistä ja hänen myönteistä kasvuaan aikuisuuteen sekä kannustaa opiskelijaa elinikäiseen oppimiseen ja itsensä jatkuvaan kehittämiseen." Ote  Lukion opetussuunnitelman perusteet -asiakirjasta.

Mediakulttuuri luo uuden koulun?

Näinpäs mukavan uutisen uudesta julkaisusta. Mediakulttuuri on jo muuttanut lasten ja nuorten kokemusta oppimisesta ja mikä myös hyvä, myöskin osallisuudesta ja yhteisöllisyydestä. Näin olen uskonut suunnilleen parikymentä vuotta.

Lainaus Taloussanomien verkkojulkaisusta:
"Oppikirjoihin perustuva ja pulpettiin sidottu oppiminen ei kuulu media-aikakaudelle, väittävät Jyväskylän yliopiston tutkijat tuoreessa "Uusi koulu – oppiminen mediakulttuurin aikakaudella" -kirjassa. Riskinä on, että oppilaat vieraantuvat oppimisesta.

– Suomalainen koulu on tullut risteykseen. Joko jatketaan samalla tapaa, jolloin yhä suurempi osa lapsista ja nuorista liukuu mielekkään oppimisen ulkopuolelle tai otetaan vakavasti oppimisympäristöjen ja yhteiskunnan muutokset, erikoistutkija Kirsi Pohjola arvioi tiedotteessa.
Pohjolan mukaan mielekkäin oppiminen tapahtuu nykyään koulun ulkopuolella. Kaverit, yhteisöpalvelut ja muu internet sekä harrastukset opettavat nuorille paljon koulun ohella.

Tutkijat Peppi Taalas ja Päivi Häkkinen kirjoittavat, että opettajan tehtävä on vahvistaa oppilaiden luotaisia tapoja oppia ja tuottaa tietoa. Nyt koulun ongelmana on, että siellä on luovuttava muualla opituista tiedon tuottamisen tavoista.

– Tutkimusryhmän vastaus on, että opettajan on yhä enemmän toimittava oppimisen siltojen rakentajana koulun ja muiden oppimisympäristöjen välillä, eri tavoin tapahtuvan oppimisen mahdollistajana ja ohjaajana, tutkija Kristiina Kumpulainen puolestaan sanoo.

Koulun ongelmiin kuuluvat tutkijoiden mielestä myös yhteisöllisyyden ja osallisuuden puute. Se aiheuttaa stressiä, joka syö pohjan oppimiselta."

Lisää tämmöistä tutkimusta ja argumentointia. Ja kasvatuksen henkilöstö mukaan keskusteluun, jotta jotain tehdäänkin.