Kesäloman siirtämisestä

 No onpa melkoisen ikuinen ja vaikea aihe tämä koulujen kesäloman siirto myöhemmäksi... Siitähän on puhuttu lähes aina, mutta nyt taitaa olla aika lähellä toteutuminen. (LINKKI Yle-uutisiin) Tämä hallitus ei toimi OAJ:n vaikutuksesta, ihme kyllä.

Nyt näyttää nimittäin siltä että muut paitsi opettajat kannattavat siirtoa. Aika usein onkin niin että uudistuksia vastustavat eniten ne, joihin uudistus vaikuttaa. Toisaalta kyllähän loma-ajan siirto vaikuttaa kaikkiin perheisiin, joissa on kouluikäisiä lapsia. 

Kesäloman siirtoa perustellaan eurooppalaisella lomarytmillä, ainakin. Itsellä ei ole selvää kantaa asiaan, mutta ainahan voi kokeilla. Sinänsä Euroopassa Suomi edustaa koulujen loma-ajassa ja työpäivien määrässä keskivertoa.

Aihetta kirjoittamiseen tuli kun luin erästä juttua asiasta. Opettajat, joita haastateltiin, toivat esiin oppilaiden (opettajienkin) väsymyksen, että jo nyt ollaan keväällä väsyneitä, eikä kevätlukukautta pidä siksi pidentää. Ajattelen että, opettaja voi vaikuttaa tähän melko paljon. Ja miksi tämä väsymys on huoli erityisesti silloin kun loma-ajoista puhutaan? Jos koulu on liian raskas, niin sitä pitää keventää ihan konkreettisila toimilla. Pelkät huolipuheet eivät auta vielä ketään. Vähän välillä harmittaa, kun mediassa leviää helposti etupäässä puhe koulun kuormittavuudesta ja ehkäpä opettajatkin pääsevät helpoiten julkisuuteen negatiivisella koulukuvalla. Onhan niitä paljon muita raskaita töitä, joissa on vähemmän lomia, jos sallitaan tämä havainto. Koulussa myös viihdytään ihan kivasti.

Voi asian nähdä näinkin: Jos koulua ei jakseta käydä paria kuukautta enempää ilman lomaa, niin järjestelmässä on vikaa. Tottakai jokainen pitää lomaa mielellään, mutta koulussa on jo nyt enemmän lomaa kuin työelämässä yleensä. Koettu kuormittavuus ei kai voi johtua lomien vähyydestä? On löydettävä ja puututtava juurisyihin. Ne ovat sekä rakenteissa ja käytännöissä, mutta myös yksilötason ongelmia. On varmaa että jaksamisessa on myös suuria yksilöllisiä eroja, ehkä jopa erilaista koulukulttuureista johtuen.

Kevätlukukauden kuormittaminen on asia, johon voi vaikuttaa myös työnohjauksen ja hyvän johtamisen avulla, yhteisöllisesti.  Opetussuunnitelman ymmärtävä sisäistäminen auttaa myös paljon. Onhan ainakin perusopetuksessa yhdeksän vuotta aikaa, eikä lopulta hirveän paljon sellaista jota pitää oppia. Useimpiin asioihin tutustutaan. Tietysti luokanopettaja voi rytmittää työtään parhaiten. Itsellä oli hyvin toimiva käytäntö se, että en pitänyt kirjallisia kokeita lainkaan toukokuussa. Kiire väheni huomattavasti ja tunnelma luokassa oli leppoisampi.

Mainostan tässäkin suosimiani pitkäkestoisia oppivia pieneryhmiä luokan rakenteena. Oman kokemuksen mukaan luokan sosiaalisen rakenteen muokkaaminen turvallisiin pienryhmiin rauhoittaa luokkaa. Se vähentää myös opettajan kiirettä, kun vuorovaikutustilanteita voi paremmin säädellä ja kohdistaa tarpeen mukaan. Viisi ryhmää on helpompi kohdata kuin 20 yksilöä.

Pitää taas kerran todeta, että koulu on tärkeä kasvuympäristö oppilailleen (ja voihan opettajakin siellä kasvaa ja kehittyä). Jos koulun rakenteessa on liiallisesti kuormittavia tekijöitä, pitää asioita muuttaa aikuisten toimesta. Aikuiset ovat vastuussa oppilaiden hyvinvoinnista, eivät oppilaat voi muuttaa esimerkiksi työn rytmitystä. Toisaalta koulussa tulee oppia ponnistelemaan ja tekemään työtä tavoitteidensa eteen.

Toivon tässä kohtaa, että koulun kuormittavuus ei olisi vain se esiin kaivettava ase, jota käytetään loma-ajan muuttamisen estämiseksi. Kuormittavuus on asia, jota pitää tarkkailla ja tehdä tarvittavia muutoksia koko ajan. Moniin asioihin voi vaikuttaa ihan opettaja- ja koulutasolla. Kouluun saa tulla innostuneena ja lomalle on hyvä lähteä iloisin mielin. Tämä on tavoite jonka eteen kannattaa tehdä yhdessä töitä. Ja useinhan se toteutuukin, kiitos teidän työstään ja oppilaistaan tykkäävien ja osaavien opettajien!

Matti, muistan kunnioituksella ja lämmöllä

Joskus on iso kynnys kirjoittamiselle... Kesäkuussa edesmennyt Matti Rimpelä  (linkki) oli niin vaikuttava hahmo ihmisenä ja tutkijana, että en oikein tiedä mistä aloittaa. Paitsi kävelevä tietopankki, hän oli tinkimättömästi tasavertaisuuden ja hyvinvoinnin puolustaja. Ylilääkäri, sosiologi, professori ja dosentti julkaisi yli 300 tieteellistä julkaisua ja antoi lukemattomia haaastatteluja ja lausuntoja. Hän ei sekoittanut mielipiteitä ja jutustelua asianpohjaiseen faktaan. - Kuinka tärkeää nykyajassa!  Kaikilla oli oma paikkansa kuitenkin. Matti ei myöskään pelännyt ottaa esiin epäsopivia aiheita tai ei-toivottuja totuuksia. Esimerkkinä käy poikien ja miesten aseman esiin nostaminen muun muassa Miessakit ry:ssä aktiivina ja  puheenjohtajana.  Tässä hyvin mattimainen pätevä esitys aiheesta tytöt ja pojat koulussa: (linkki videoon) Kannattaa katsoa!

Minulla (meillä) oli ilo tutustua Mattiin 6-7 vuotta sitten. Vaihdettiin ajatuksia ja annoimme pari kirjaamme. Matti kertoi "nähneensä valon" koulujen/luokkien sosiaalisen rakenteen muuttamisen/ohjaamisen suhteen luettuaan kirjojamme. Olimme valtavan helpottuneita, että jotain sitten olimme oikein ajatelleet. Matti näki että pysyvä pienryhmärakenne luokissa voi tasoittaa sosiaalista pääomaa ja toteuttaa perusopetuksen yhteiskunnallista tehtävää. Sosiologinen näkökulma oli hänelle selvää. Perustimme yhteisen ystävämme Päivin kannustamana Varjokomitean, jonka puitteissa kävimme Opetushallituksessa sekä opetus- ja sisäministeriössä esittämässä näkökulmaamme. Toivottavasti joku jälki jäi...No ainakin Keravalle!

Ajattelen nyt, että ei ollut sattumaa Matin kiinnostuminen koulujen pienryhmärakenteesta sosiaalisen pääoman tasoittajana ja hyvinvoinnin lisääjänä. Hänhän oli sosiologi. Ehkäpä opettajien koulutukseen pitäisi liittää sosiologian perusteita, jotta koulussa paremmin nähtäisiin perusopetuksen laaja yhteiskunnallinen tehtävä? Koulu ei ole ensisijassa yksilöitä vaan yhteisöä/yhteiskuntaa varten kasvattava järjestelmä. Yhteistoimintaa pitää oppia ja sen avulla kyetä rakentamaan elämän läpi kestävä turvaverkko. Jos sitä ei kotona opi niin koulun pitää hoitaa tämä tehtävä. Onhan se Perusopetuslaissakin toki mainittu, kun vain ymmärtäen lukee.

Muistan lämmöllä ja kunnioituksella Matin kykyä nähdä asioiden historia, hahmottaa laajoja kokonaisuuksia ja innostua uusista näköaloista. Matti oli täysin peloton esittäessään tietoon perustuvia kantojaan, ominaisuus josta minä jeesmiehenä olin kateellinen. Olimme todella kiitollisia siitä miten pyyteettömästi Matti antoi asiantuntemuksensa Varjokomitean käyttöön. Keskusteluja käytiin innostuneesti kotonamme ja lähileipomon mainiot karjalanpiirakat nimettiin Professorin piirakoiksi. Kiitos Matti, jätit ison jäljen, maailma tarvitsee lisää sinun kaltaisiasi ihmisiä juuri nyt kipeästi. 

Ihana alku!

 Kohta koulujen ovet jälleen aukeavat. Lapset ja aikuiset täyttävät koulun. Välttelen sanaa nuori tässä, koska ainakin peruskoulussa kaikki oppilaat ovat lapsia, noin niin kuin laillisesti.

Olen niin kateellinen naapurimaa Virolle koulun aloituspäivästä. Satuimme pari vuotta sitten olemaan Virossa syyskuun ensimmäinen päivä. Ihmettelimme Liisan kanssa, että mikä juhla on meneillään, kun joka paikassa oli hienosti pukeutuneita lapsia ja aikuisia kukkakimput kädessä. Sitten muistimme että koulu alkaa Virossa aina syyskuun ensimmäinen päivä. Koulun aloituspäivä on Virossa iso juhlapäivä, johon osallistutaan etenkin ekaluokkalaisten kohdalla koko perheen voimin. Miten hieno tapa on juhlia sitä että pääsee kouluun, joko ensi kertaa tai kesäloman jälkeen! Kouluilla on juhlapäivä, laulua, kukkia ja tervetuliaispuheita.

Monin paikoin koulun aloitus on meillä aika karu tapahtuma. Opettaja hakee lapset pihalta nimenhuudolla ja sitten mennään sisään. Vanhemmat jäävät ehkä hämmentyneinä ulos. Joskus opettajilla on niin paljon muita töitä, että oppilaat häiritsevät kaikessa kiireessä....Olisiko meilläkin mahdollista keskittää kaikki huomio lapsiin, jotka tulevat suurin toivein aloittamaan koulua ja myös muihin oppilaisiin? Vaikka koulu on aikuisten työpaikka, niin se on lapsille keskeinen kasvuympäristö. Jos tämä huomioidaan niin on tärkeää rakentaa merkittäviä hetkiä kouluun liittyen.

Virossa koulu saadaan tuntumaan merkitykselliseltä. Koulun aloituspäivästä on tehty juhla joka on osa kansallista kulttuuria.  Kun aikuiset viestittävät että koulu on tärkeä, niin sillä on iso vaikutus. Voi olla että koulun merkityksellisyyden tukeminen ja ymmärtäminen on taustalla suurelta osin Viron koulujen erinomaisten Pisa-tulosten takana. Kun oppiminen on sosiaalinen ja emotiaalinen tapahtuma, niin opettajien vaivannäkö koulun aloituspäivänä varmasti palkitaan. 

Aina on hyvä muistaa, että oppilaat eivät tule kouluun vain oppimaan aikuisena tarvittavia taitoja. EI, he tulevat ensisijaisesti tapaamaan kavereitaan ja liittymään vertaisryhmäänsä. Turvallisuuden kannalta jokainen oppilas tarvitseen ainakin yhden aikuisen johon on luottaa, sekä turvaverkon ystävistä. Molemmat perustuvat jatkuvuuteen. Kun nämä kaksi asiaa ovat kunnossa, on mahdollista keskittyä oppimiseen, jonka merkitysellisyydestä oppilaalla pitää olla ainakin jonkinlainen käsitys.

Toivon, että jokainen opettaja voi kokea ensimmäisen koulupäivän olevan juhlapäivä. Omalla pitkällä opettajan uralla opin, että koulun alkaessa minun on kohdattava  oppilaat oikeasti ilolla, muu ei mene läpi. Kun työstä joskus sitten luopuu, saa se olla hiukan haikeaa. Kun koulutyötä tulin tehneeksi lähes neljäkymmentä vuotta, on koulun aloitusaika edelleen paljon tunnemuistoja herättävä. Onnea ja yhteistä iloa siis opet ja oppilaat uuteen lukuvuoteen!