Taidetestaajat testasivat

 Kasiluokkalaisia oli Taidetestaajat ohjelmassa päässyt katsomaan Kansallisoopperaan nykytanssia, COW-esitystä. Tiedämme tästä koska noin tuhannen oppilaan joukossa oli uutisten mukaan kymmeniä häiriköitä:
Kasiluokkalaiset häiriköivät baletissa-tanssija järkyttyi  (YLEn uutinen 6.11.)

Tämä oli tietenkin uutinen, vaikka siis lähes tuhat osasikin ilmeisesti kokea jotain uutta. Seurasin keskustelua mediassa. Mielipiteitä oli laidasta laitaan. Hiukan masentavaa oli lukea erään opettajan mielipide, jonka mukaan ei isolta kasiluokkalaisten porukalta voi missään olosuhteissa odottaa, että he jaksavat seurata hiljaa esitystä. Miten sitten koulussa, jos näin olisi? Kyllä voi odottaa ja asiahan on järjestelykysymys. On valmistauduttava hyvin ja puututtava esim. istumapaikkoihin. Kyllähän me vanhat opettajat tiedämme, että mahdolliset häiriköt haluavat istua vierekkäin. Voi olla että kasiluokkalaisten luokanvalvojilla ei ole aina tarpeeksi oppilaiden tuntemusta tai riittävän vahvaa auktoriteettiasemaa oppilaisiinsa- helpompaa on luokanopettajilla kun on riittävästi aikaa tutustua ohjattavaan ryhmäänsä. Tärkeää on muistuttaa nuoria siitä että he edustavat ryhmäänsä ja ovat osaltaan vastuussa kaikkien viihtymisestä. Kun oppilaille sitten osoittaa luottamusta, niin he yleensä vastaavat siihen hyvin. Myöskin monilla säännöillä on tekemistä turvallisuuden kanssa. No.

Aina on ollut huonoa käytöstä, joka johtuu paljolti heikosta sosiaalisesta pääomasta. Hyvällä valmistelulla ja ohjauksella voi tehdä paljon. Siihen pitää varata aikaa, etenkin jos voi olettaa että ryhmässä on haastavia oppilaita. Koulu kasvattaa.

Mutta, eniten ihmetytti tässä uutisessa se, että esitys jatkui häiriköinnistä huolimatta, ikään kuin mitään ei tapahdu. Koulaisten näytöksessä pitää olla ihan samat käytännöt kuin muissakin näytöksissä. On välinpitämättömyyttä todeta että jotkut nuoret nyt on tämmöisiä. Koululaisnäytös ei saa olla sellainen että siellä ei anneta taiteilijoille rauhaa tehdä työtään. MIKSI NÄYTÖSTÄ EI KESKEYTETTY?

Nyt tapahtui kasvatuksellisesti suuri virhe kun häiriköijät saivat jatkaa ilman seurauksia ja he saivat sabotoida suurelta enemmistöltä katselurauhan. Kouluun osa ehkä palasi suurenakin "sankarina". Kasvatuksellisesti on erittäin tärkeää osoittaa että huonoilla valinnoilla on seurauksia.Toivottavasti voidaan jatkossa varautua paremmin ja sopia että esitys keskeytetään pienellä kynnyksellä, koska muuten menetetään tärkeä tilaisuus kasvattaa ja kasvaa.

Arvojen vartijana

 Kiitos Hannu L. T. Heikkinen! Koulutuksen tutkimuskeskuksen professori kirjoitti Opettaja-lehteen koulun ydintehtävästä: Kohti kestäviä unelmia (Opettaja10/2025)

Koulu kasvattaa tulevaisuuden kansalaisia, siirtää kulttuuria seuraavalle sukupolvelle. Samalla on huolehdittava siitä, että koulusta heijastuu arvomaailma joka on kestävällä pohjalla. Erityisesti silloin kun koulu ulkoistaa opetustaan, on oltava tarkka arvojen kestävyydestä.

Heikkinen kertoo yrittäjyyskasvatuksen kautta esimerkin. Suomessa toimii Yrityskyliä työnantajajärjestöjen rahoituksella. Nämä yrityskylät tarjoavat käyntejä, joissa esitellään kuudes- ja yhdeksäsluokkalaisille yrittäjyyttä. Onhan hyvä että lapset saavat kontaktin yrittäjiin, mutta miten voidaan varmistaa, että esitelmöitsijän  arvomaailma on opetussuunnitelmaan sopiva, tai yleensäkään sopiva kasvavalle tässä ajassa?

Aina ei mene putkeen. Heikkinen oli keskustellut Yrityskylässä käyneiden oppilaiden kanssa: 

"Sain tilaisuuden keskustella lasten kanssa, jotka olivat juuri palanneet Yrityskylästä.

Heille oli jäänyt elävästi mieleen yrittäjän tarina. Hän oli kertonut elämänsä huippukohdaksi sen, kun hän oli tienannut ensimmäisen miljoonansa.

Yrittäjä oli ihan vaan ohimennen maininnut myös ranteessaan olleen 17 000 euron kellon."

Heikkinen kysyy, ihan aiheellisesti, onko oikein jos nuorten unelmia suunnataan ylellisen elämän tavoitteluun? Ylikulutuksesta luopuminen on länsimaiden tulevaisuuden kannalta kohtalon kysymys, eikä koulussa tai muuallakaan ole enää varaa kannustaa ylikulutuksen ihanuuteen. Yrityskylissä puhutaan paljon myös kiertotaloudesta, mutta saattaa olla että vierailusta jää sitten mieleen luksuskello ja miljonäärin elämä. 

Koululla on tässä kulutuskeskeisessä ajassa iso haaste. Miten saadaan vahvistettua terveitä arvoja, sortumatta silti vastakkainasetteluun? Opetussuunitelma velvoittaa selkeästi opettajien ottamaan koppia kestävän tulevaisuuden arvoista.

Heikkisen esimerkki on hyvä keskustelun avaus ja muistutus. Aina, kun kouluun tulee vierailija tai käydään opintoretkellä, on tarpeen ainakin yrittää selvittää, että tarjottava viesti on yhdenmukainen koulun arvomaailman ja muun opetuksen kanssa. Yleensä onkin, mutta taustatutkimus on etenkin tässä moniarvoisessa ajassa tarpeen. Opettaja vastaa ulkoistetunkin opetuksen kaikista sävyistä.

Ollaan tarkkana. Muuten kannatan lämpimästi koulusta poistumista ja vierailijoiden kutsumista kouluun.

Pulpetin päällä

 Kävin keskustelua pedagogiasta kasiluokkalaisen kanssa, automatkalla, kuten usein keskustelujen paikka nykyään on. Oltiin pari vuotta sitten nimittäin katseltu dokumenttia työstäni : Kiire on mielentila (YLE) Vieläkin iso kiitos loistavalle toimittaja Hilkka Nevalalle, joka näki nopeasti toiminnan ytimen. Mutta, siis asiaan.

Kyydittäväni palasi tuohon dokumenttiin nyt koulun vaihduttua pariin otteeseen. Sehän pistää miettimään koulujen eroa (kts. edellinen postaus). Hän kysyi, että miksi siinä dokumentissa oppilaani seisovat pulpetin päällä. Hyvä kysymys, johon on kyllä perusteltu vastaus.

Joskus olen täälläkin kirjoittanut että ei ole vääränlaisia oppilaita, vaan aika usein vääränlaisia ratkaisuja haasteisiin, siis eitoimivia. Kävin muistaakseni jollain nlp-kurssilla tms... No kuitenkin siellä seistiin tuolin päällä ja tehtiin keskittymisharjoituksia. Minulla oli toimelias luokka ja välillä oli haastavaa saada kaikkien jakamaton huomio. Tuttua varmaan monille opettajille :)  Siirsin harjoitteen omaan luokkaan päivän alkuun, jolloin kättelin myös kaikki. Usein teimme myös neuroharjoituksia. Homma toimi hyvin. En muista miten tästä siirryttiin vielä korkeammalle eli pulpettien päälle. Vielä paremmin toimivaa!

Mitä siis saavutettiin? Aika monta asiaa:

-Keskittyminen. Kun ihminen seisoo vähän korkeammalla on tarpeen keskittyä, jotta ei putoa. Silloin on helpompaa kuunnella hetki. Etenkin levottomille oppilailleni harjoitteesta/aloituksesta näytti olevan hyötyä.

-Yhteinen rituaali. Yhteisöllisyyttä lisää tietoisuus että teemme jotain mitä muut eivät tee. Väitän että tästä pulpetilla seisomisesta tuli yhteisöä tiivistävä rituaali.
-Toisin tekeminen. Koulussa(kin) on mielestäni tarpeen tehdä joskus uudella tavalla. Siten annetaan mallia ja kannustetaan näkemään asioita toisin. Välillä on virkistävää rikkoa odotuksia ja keksiä uutta. Etenkin kasvavalle nuorelle voi olla tarpeellinen kokemus tehdä yhdessä kummia hyviä juttuja.
-Hauskaa saa olla. Pulpetin päälle kiipeäminen oli kai useimmista hauskaa. Päivän alkuun saatiin rennompi ote. Kun koulussa tehdään hauskoja juttuja on sinne mukavampi tulla. Se parantaa kouluun kiinnittymistä ja motivaatiotakin.

Kerroin myös oppilailleni, miksi tätä tehdään. Sekin on minusta tärkeää, mahdollisimman avoimesti toimiminen tuottaa turvallisuutta ja kasvattaa luottamusta, ehkä jopa ymmärrystäkin. Hauskaa oli jutella näistä uteliaan kasiluokkalaisen kanssa. Enpä huomannut sanoa, että hän voisi ehdottaa opettajille uudessa koulussaan kokeiltavaksi tätä toimivaksi koeteltua metodia :)