Kertausta tulossa....Syyskuu loppuu, joten koulut ovat käynnistyneet hyvinkin. Olimme eräällä koululla taas kodin ja koulun päivää viettämässä, isovanhempina. Oli kyllä jälleen mielenkiintoista ja kivaa.
Koulut ovat erilaisia. Tässä tapauksessa ei ollut mitään yhteistä aloitusta ja hortoilimme aikamme käytävillä kunnes reipas apulaisrehtori otti meidät ohjaukseensa. Ohjelmaakin oli oppilaiden esitysten muodossa, kyllähän joku puhe uudesta koulusta ja sen tavoitteista olisi ollut minusta kiva. Mutta tärkeintä on että näitä järjestetään!
Sitten tämä vanha poikanäkökulma. Esiintyjinä oli lähes kaikki tyttöjä. Juontajat tyttöjä tietysti ja tukioppilaiden kahviossa en nähnyt toimivan yhtään poikaa. No henkilökuntakin muodostui naisista, yhden miehen näin... Mitä väliä, saattaa rakas lukija parahtaa?
No sitä, että toiminta on myös viesti. Vastuuta kantavat oppilaat saavat johtajakokemuksen josta on heille paljon hyötyä myöhemmin. Näin tyttöjä suositaan. Pojat oppivat että koulu ei ole oikeastaan heille yhteinen asia ja jos yhteistä on, se kuuluu tytöille. Kun henkilökunta vielä naisistuu, kertoo se pojille että kasvatus on naisten hommaa.
Muistetaan taas, että koulu kasvattaa uusia osallistuvia kansalaisia, muutenhan yhteiskunta lakkaa olemasta. Jos puolet oppilaista eli pojat jätetään huomioimatta vastuunkantajina, ei tulevaisuus ole kaikille tasavertainen. Kyky organisoida, toimia yhdessä ja etenkin kyky ottaa vastuuta on kovaa valuuttaa työmarkkinoilla ja elämässä muutenkin. Oman elämän johtaminen on ihan keskeinen taito, jota syrjäytyneet (pojat) eivät ole oppineet.
Koulun tehtävänä on tasoittaa sosiaalisen alkupääoman epätasaisuutta. Siksi koululla on kasvatustehtävä. Esimerkki on ehkä se vahvin kasvatusvaikuttaja. Näyttää usein siltä, että tytöt pääsääntöisesti kantavat nykyisiin vastuuta erilaisissa koulun juhlissa ja tilaisuuksissa. Tällöin ei tasa-arvo toteudu. Jos nämä oppituntien ulkopuoliset toiminnat nähdään tärkeänä osana kasvatusta, pitää ohjata tasapuolisesti sekä tyttöjä että poikia mukaan. Ymmärrän toki että kiireessä ja yllättävissä tilanteissa otetaan heidät jolla käsi nousee. Mutta olisiko aika koulussa sopia käytännöistä tässä suhteessa? Otetaan aina vähintään kolmasosa toistakin sukupuolta (oletettua). Jos asia on sovittu ja oppilaat tietävät tämän, alkaa homma rullata. Kuinka yleistöä on että koulussa on laadittu tasavertainen vastuunkanto-ohjelma?
Toki useimmat selviävät elämässä eteenpäin kodin avuilla ja omiin kykyihinsä nojaten, mutta osa tarvítsee tasoitusta. Tähän liittynee myös poikien heikentynyt koulumenestys, joka selittää ison osan koko koulumme heikentyneistä tuloksista (toki ovat hyvoä edelleen). Pojat eivät kiinnity kouluun siinä määrin kuin tytöt, joten etenkin heille olisi tärkeää saada kokemus yhteisestä koulusta jossa minua tarvitaan- ja minuun luotetaan.
Senverran olen ohjannut erilaisissa tilanteissa lapsia ja nuoria että tiedän homman toimivan kun se vain on suunniteltu ja kaikkien tiedossa. Kun aikoinaan luokkani järjesti diskoja, ilmoitin että poikia ja tyttöjä pitää olla vastuuhenkilöinä yhtä paljon, muuten ei järjestetä mitään. Listat henkilöistä tulivat aina ja hyvin kaikki sujui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti