Koulujen määrä puolittuu -taas

 Tämä uutisotsikko kiinnitti huomiotani. Taas-sanan lisäsin itse, sillä eihän tämä ole uusi uutinen. 2000-luvulla koulujen määrä on jo puolittunut ja nyt ennustetaan määrän jälleen puolittuvan. Syynä on  syntyvyyden romahdus- mutta myös koulujen koon radikaali kasvu. Tällä kehityksellä monta seurauksia, joita ei etukäteen voi ennustaa, eikä ehkä vielä tutkita tarpeeksi.  Ylen uutisvideo aiheesta : linkki Koulujen koon kasvu jää tässäkin uutisklipissä vaille huomiota.

Nyyssölä ja Kumpulainen sanoittivat tilannetta jo 2020: "Laskelmien kehityssuunta on selvä: peruskouluverkko harvenee ja keskimääräinen koulukoko kasvaa tulevaisuudessa. Jokaisella lapsella ja nuorella on oikeus tasa-arvoiseen ja laadukkaaseen perusopetukseen asuinpaikasta riippumatta myös tulevaisuudessa. Huomiota tulee kiinnittää koulun toimintakulttuurin vahvistamiseen ja oppivan yhteisön rakentamiseen. Näin voidaan osaltaan vaimentaa kouluverkon harvenemisesta aiheutuvia haasteita." Opetushallituksen raportit ja selvitykset 2020:5  Hyvin sanottu, sillä usein pieniä kouluja pidetään aiheettomasti ongelmina sekä taloudellisesti ja ihme kyllä myös pedagogisesti.

Tilastokeskuksen kuvaajasta näkyy, että koulujen määrän pudotus koskee nimenomaa alakouluja, joita yhdistetään yläkouluihin ja tehdään näin yhtenäiskouluja. Harmi vain, että tämä tapahtuu taloudellisin perustein ilman arviota siitä, miten suuri koulu ja pidentyneet koulumatkat vaikuttavat oppilaiden arkeen. Miten kasvuympäristön merkittävä muutos vaikuttaa ? Tämä on merkittävä kysymys alueellisen tasavertaisuuden kannalta. Kysymys on esillä esimerkiksi uudessa Opetushallituksen tutkimuksessa: Perusopetuksen tilannekuva erilaistuvissa kunnissa (2025) Linkki

Oma päätelmäni on, edelleen, että yhteisöllisyys kohtaa haasteita koulukoon kasvaessa. Suuri ja kaukana oleva koulu ei ole samalla tavalla merkityksellinen kuin lähempänä omaa kasvuympäristöä ja -yhteisöä sijaitseva "oma" koulu. Kun koulua ei koeta enää omaksi niin osa oppilaista ei kiinnity kouluun riittävästi, ainakaan ilman tukea.

Väitän edelleen että laskevien oppimistulosten ja koulujen vähenemisen/koon kasvun välillä on yhteys. Ainakin tilannetta kuvaavat käyrät seuraavat aikajanalla aikalailla toisiaan. Lainaan tässä jälleen jo edesmennyttä, suuresti kunnioittamaani tutkijaprofessori Matti Rimpelää joka lausui koulujen koon kasvusta suunilleen näin: "Suomessa on aloitettu ilman virallista päätöstä oppilailla ihmiskoe, jonka seurauksia ei kukaan tiedä." Matilla oli kyky lausua ääneen myös epämiellyttäviä totuuksia. Reagointia muutokseen eli tutkimuksia, seurantaa ja toimenpiteitä tarvitaan. Onhan niitä tulossakin.