maanantai 20. elokuuta 2012

Taas etsitään työrauhaa


Jälleen, kuten usein koulujen alkaessa, on näkynyt uutisia, kannanottoja ja artikkeleita koulujen työrauhasta.  Tässä Ylen juttu:  http://yle.fi/uutiset/tutkijat_koulun_tyorauha_ei_ole_opettajan_karismasta_kiinni/6255403  Ehkäpä on tarpeen esittää oma "totuus" asiasta.

Mielestäni työrauha on  käsitteenä kovin epäselvä ja kaipaa kuten yhteisöllisyyskin tarkempaa, yleisesti hyväksyttyä/omaksuttua tulkintaa. Työrauha viittaa minusta nykyään usein opettajan työrauhaan, jolloin sen puutteen tai riittävyyden määrittelee kukin opettaja. Kyllä minultakin vanhemmat joskus kysyivät, että miten se työrauha, kun oppilaat saavat keskustella keskenään tunneilla...

Tänään Hesarin yleisökirjoituksessa Suomen psykologiliiton koulupsykologian toimikunnan puheenjohtaja (huh!) Annarilla Ahtola esitti aiheesta hyviä ajatuksia työrauhaan liittyen:
Kurinpitotoimet ovat jälkijättöisiä eivätkä koulun rangaistukset joka tapauksessa ole kovinkaan tehokkaita. Ahtola totesi kirjoituksessaan että kurinpidollisia toimia (tai niiden tarvetta) vähennetään parhaiten toimintakulttuurin kehittämisellä sekä opettajien luokanhallintataitojen koulutuksella. Lisäksi opettajalla tulee olla mahdollisuus konsultaatioon.

Olen ihan samaa mieltä. Luokan/ryhmien ilmapiiriin vaikuttaa opettajan ammattitaito, jota kokemus voi kasvattaa koko työuran. On aivan hämmästyttävää, että opettajille ei tarjota yleisesti työnohjausta ja varsinkin liittyen luokanhallintaan. Jos ohjattava ryhmä ei ole opettajan ohjauksessa, on tilanne kaoottinen ja kaikille raskas.

Toimintakulttuuri mainitaan voimassa olevassa opetussuunnitelmassa. Kouluja on velvoitettu kehittämään toimintakulttuuriaan yhdessä oppilaiden ja vanhempien kanssa. Veikkaan, että aika monessa koulussa kehitystyö ei ole ollut suunnitelmallista eikä pitkäjänteistä. Opettajat toimivat usein itsenäisesti omien mieltymystensä mukaan. Toimintakulttuuria voi kehittää ainoastaan  yhteisöllisesti, jolloin kaikki toimivat yhteisten tavoitteiden hyväksi.

Opettajien luokanhallinta- tai siis oikeammin ryhmänhallintataidot eivät kuulu (jostain kummallisesta syystä) opettajien koulutukseen. Niinpä useimmilla opettajilla ei voi olla perustietojakaan esimerkiksi ryhmadynaamisista ilmiöistä. Uskon että moni työrauhaongelma voitaisiin ratkoa, mikäli opettajille annettaisin parempia työkaluja ryhmän hallintaan. Nythän opettajat keksivät niitä vuosien mittaan itse, tai eivät keksi. Tämäkin tieto poistuu sitten koulusta kun opettaja jättää työyhteisön. Itselläni on  hyviä kokemuksia siitä, että pitkäjänteinen, yhteisöllisten pedagogisten ratkaisujen suosiminen lisää motivaatiota ja vähentää ristiriitoja opettajan ja luokan välillä.

Työrauha ja sen hakemisen tavoite saattaa olla hyvin erilainen opettajan/vanhempien ja lasten/nuorten näkökulmasta. Lapsi ja nuori on niin täynnä toiminnallsta energiaa, että åperinteinen hiljaisuudessa työskentely koulussa on vaikeaa, epäluonnollista.  Lapsuuteen ja nuoruuteen kuuluu myös jonkinasteinen kurittomuus. Omaa tahtoa ei voi kehittää vain tottelemalla. Koulun kasvatustehtävään kuuluu rajankäynti yhteisen hyvän ja oman tahdon kehittymisen välissä.

Ei kommentteja: