Osaaminen romahti

Suomalaisen koulutusonnen perusteita on jo jonkin aikaa nakertanut peikko, jonka jäljiltä olen odotellut murtumia julkisivuun.

Tänään jukistettiin Helsingin yliopiston Koulutuksen arviointikeskuksen tutkimus yhdeksäsluokklaisten osaamisesta.
Uutinen Hesarista

Lainauksia  Hesarin uutisesta:
 "Kymmenessä vuodessa tapahtunut muutos on merkittävä. Oppilaiden osoittama osaamisen taso on laskenut huomattavasti", sanoo professori Jarkko Hautamäki.

Tutkijat päättelevät tuloksista, että koulun merkitys nuorten elämässä on yleisesti heikentynyt.
Koulu joutuu entistä ankarammin kilpailemaan harrastusten, sosiaalisen median ja viihteen kanssa.

Myös opetusministeri Krista Kiurun mukaan nyt on korkea aika tarttua rohkeammin uusiin tapoihin järjestää opetusta esimerkiksi hyödyntämällä tieto- ja viestintätekniikkaa ja tarjoamalla positiivisia oppimiskokemuksia.

Liitän tähän yhteyden jo keväällä julkaistuun tutkimukseen,  http://www.oph.fi/lehdistotiedotteet/2013/015  jossa Suomi oli Euroopan viimeinen, kun kysyttiin kahdeksasluokkalaisilta sitä miten usein he käyttävät uutta tekniikkaa oppimiseen.

Nuorisotutkimus (esim. Hoikkala ja Paju) on antanut viime aikoina myös viitteitä siitä, että nuoret eivät ole kiinnostuneita siitä opetuksesta, jota koulu antaa. Ehkä he eivät ole ennenkään olleet, mutta nyt lapsilla ja nuorilla on vaihtoehtoja siihen, missä oppivat. Oppimista tapahtuu kaikkialla ja kiinnostavilla tavoilla. On selvää että heikko motivoituminen koulussa ja sitä kautta sitoutuminen oman oppimisen kehittämiseen näkyy vähitellen tuloksissa.
Tutkimuksissa on myös näkynyt, että suomalainen koululainen kokee tulevansa heikosti kuulluksi koulussaan.

Opettajien täytyisi vastata yhteisellä opetuksen ja koko toimintakulttuurin kehittämisellä. Nyt aletaan olla tilanteessa jossa kuilu koulujen opetuskäytäntöjen ja oppilaiden odotusten välillä aukeaa liian suureksi. Vahva ja itsenäinen opettaja on tuottanut tähän asti, yhteiskunnan tuella, erinomaisia tuloksia monella alueella. Heikko koulussa viihtyminen ja motivaation aleneminen alkavat painamaan tulosta.

Tämä kehitys pysähtyy vain yhteisöllisen kehittämisen kautta.
 Oppilaat, lapset ja nuoret (myös kodit) on saatava mukaan suunnittelemaan koulujen käytäntöjä. Oppilaita tulisi voimaannuttaa toimijoiksi. Olisi käytettävä niitä välineitä ja ympäristöjä oppimiseen, jotka ovat oppijoille tuttuja. Ne ovat pitkälti välineitä, joita Suomessa on osattava yhdessä käyttää, mikäli tänne vielä luodaan uutta.