Älykännyköiden (älytön) uhka

Säännöllisin väliajoin medioissa käsitellään sitä, voiko kouluissa käyttää omia mobiililaitteita. Mistään muista välineistä, kynistä, suksista, lenkkareista jne. ei juuri koskaan puhuta. Näin vaikka hyvät luistimet maksavat enemmän kuin peruskännykkä.

Päättelen että kännyköissä ja muissa laitteissa on jokin mieltä kuohuttava elementti, koska ne kirvoittavat aina eniten mm. tasa-arvokeskustelua, vaikka kohteena voisivat olla muutkin asiat. Älykännyköissä ja muissa on se ongelma, että niitä pitäisi käyttää opetuksessa entistä paljon enemän. Jos niitä ei ole, paine heltiää. Toinen ja iso tekijä on, että ne ovat kiinnostavia, toisin kuin välillä opetus.

Luulenpa, että tulossa on suurin koulujen toimintakulttuurin muutos sitten kirjapainon keksimisen jälkeen. Muutos herättää levottomuutta ja torjuntaa eniten silloin, kun ensimmäiset merkit ravistelevat rakenteita. Informaatiotekniikka mullistaa tiedon etsimisen ja jakamisen. Ja kyllä siinä on uhka, että pedagogisia ratkaisuja ja koulun rakenteitakin joudutaan miettimään uudestaan. Jospa voitaisiin edetä tuosta vastustamisesta ja kyseenlaistamisesta siihen, että miten kehitetään yhdessä ja hyödynnetään tehokkaasti kaikki aukeavat mahdollisuudet järjestää innostavaa oppimista yhdessä.

Laitoin Hesariin omista kännyköistä jutun, joka saattoi juuttua ruuhkaan. Ei se mitään, laitan sen tähän:

--------------------------------------------------------------------------------------------

Älypuhelimet eivät voi olla uhka oppimiselle

Viime aikoina on taas, varmaankin Pisa12 -uutisoinnin vauhdittamana, käsitelty medioissa paljon tietotekniikan asemaa kouluissa. On hyvä muistaa, että Suomi on uusimman Eu-maiden vertailun viimeisellä sijalla yläkoululaisten tietotekniikan opiskelukäytössä. Samalla meidän Pisa -sijoituksemme niin osaamisen kuin opiskelumotivaation suhteen on huonontunut. Samoin valtakunnalliset kouluarvioit todentavat, että meillä on oppilaiden osaamisen taso laskenut.

On ollut mielestäni varsin ihmeellistä, että Suomessa, (entisessä) innovaatioiden luvatussa maassa on vaikeaa ottaa tietotekniikka tehokkaasti oppimiseen mukaan. Tietotekniikka ei ole ohimenevä hömpötys, eikä kirjaan, kynään ja paperiin voi enää pelkästään tukeutua opinnoissa saati työelämässä.

Tuntuu joskus siltä, että muutosvastaisuuden motivoimana keksitään yhä uusia tapoja torjua mahdollisuuksiamme kiriä kiinni tietotekniikan käytön jälkeenjääneisyyttä kouluissamme. Hiukan kurjaa on, että lehdistökin komppaa asiassa. 29.12. oli HS mielipide osastolla Tiina Halttusen kirjoitus, jossa epäiltiin oppilaiden omien älykännyköiden käytön uhkaavan peruopetuksen maksuttomuutta. Kirjoittaja kyseli Opetushallitukselta linjausta- tulevassa uudessa Opetussuunnitelman perusteissa tullee lukemaan, että oppilaat voivat käyttää omia tvt-laitteitaan oppimiseen. Hyvä niin. Iltasanomat säesti aihetta seuraavana päivänä ”Maksuton perusopetus uhattuna” -otsikolla. Näin ei asia tietenkään ole. Kouluihin on varmaan aina saanut tuoda omia välineitä korvaamaan koulussa tarjolla olevia. Lähes kaikilla oppilailla on repussaan omia kyniä, viivottimia ja muita oheisvälineitä, joiat näytellään myös kavereille. Kännykät ovat mukana joka tapauksessa koulussa ja yleensä kaverit tietävät tarkkaan mikä kännykkä kenelläkin on. Kyse on nyt vain siitä saako kännyköitä käyttää tarvittaessa oppimiseen, siihenhän ne sopivat mainiosti. Koululla on luonnollisesti velvoite antaa vastaava väline tarvittaessa, jos oppilaalla ei ole tai hän ei halua tuoda omaansa. Mikäli omien välineiden käyttö koulussa kielletään, tulisi ensiksi puuttua kaalliimpiin välineisiin, nimittäin suksiin ja luistimiin. Nehän maksavat helposti enemmän kuin älykännykkä. Lisäksi esimerkiksi hyvillä suksilla hiihtävä saa selvän edun huonoilla hiihtäjään nähden. Kännyköissä esimerkiksi tiedonhaku onnistuu ihan samalla tavalla, hinnasta riippumatta.

Maailmalla on yhä kasvava trendi se, että työpaikoilla ja opiskelussa käytetään omaa, tuttua ja toimivaa mobiililaitetta. Tähän kulttuuriin on meidänkin lähdettävä nopeasti mukaan. Täydellistä tasavertaisuutta ei yhteiskunnassamme ole, eikä ole missään. Meillä julkinen ilmainen koulutus sentään on hyvin tasalaatuista. Mikäli odotamme että verovaroilla hankitaan kaikille peruskoululaisille samanlaiset mobiililaitteet, niin saamme kyllä heittää hyvästit nuorisomme tietoyhteiskunnan taidoille. Sellaista aikaa ei nimittäin ole näkyvissä. Omiin älykännyköihin liittyvät pulmat ovat helposti ratkaistavissa, kun niin halutaan. Ne pulmat ovat paljon pienempiä kuin se, miten saamme koululaisemme innostumaan ja motivoitumaan elinikäisiksi oppijoiksi. Parhaimmillaan tietotekniikka mahdollistaa juuri innostavan ja oppijoita aktivoivan opiskelun.