Vuoden alussa on tapana ennustaa, luvata tai suunnitella tulevaa. Uuden kirjan kirjoittamisen taustatyönä meillä on luettu paljon. Eräs kiinnostava lukemisto on Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen tekemä ja Opetushallituksen tilaama raportti : Toinen koulu, toinen maailma (2011). Julkaisu kuuluu Oppimisen tulevaisuus 2030 sarjaan. Tekijöinä on kaksi tulevaisuuden näkijää Hannu Linturi ja Anita Rubin. Molemmilla on riittävästi kokemusta, jotta tulevaisuuden signaaleja voi yleensä havaita ja arvioida.
Kivaa luettavaa koko julkaisu. Tulevaisuuden näkeminen ja tutkiminen on kouluissa työtään tekeville hyvää aivojumppaa. Siitä saa virikkeita oman yhteisön taikka vain oman ammatillisen osaamisen kehittämiselle. Pidän erityisen paljon asiantuntijapaneelin käyttämisenä oraakkelina. Vastausten jakautuminen eri kysymyksissä tulevasta mahdollisesta havainnoi hyvin sitä, että tulevaisuutta sekä epäillään että muokataan ja siltä toivotaan paljon.
Poimin laajasta kirjosta kolme tulevaisuutta koskevaa väittämää tai pikemminkin mahdollisuutta, joihin on otettu kantaa.
- Vuonna 2030 koulut ovat avoimia oppimis- ja tapahtumakeskuksia, joissa on yhdistetty eri koulumuotojen, kirjastojen, liikunta- ja kulttuurielämän palveluita. Oppimis- ja tapahtumakeskuksina koulut pääsevät integroimaan formaalia ja informaalia koulutusta ja oppimista toisiiinsa.
Asiantuntijapaneeli näki kehityksen toivottavana ja ilmeisenäkin, mutta muutoksen oletettiin kestävän epämääräisen ajan. Hallintokuntien kulttuurien kohtaaminen onkin kunnissa, varsinkin suurissa, vaikeaa. Kouluissa on nyt hyvinkin erilaisia asenteita ulkopuolisten toimintojen tuomisessa koulun elämään. Suunta on kumminkin jo tämä. Erityisen oivalluksen tarjosi minulle tuo viimeinen lause. Juuri tästä ongelmasta esimerkiksi PISA12 raportissa kertoo, mainitessaan laskevan motivaation syitä. On saatava koulun toimintakulttuuri lähenemäään oppijoiden elämysmaailmaa ja merkityksiä. Jos kouluun tuodaan lisää oppilaiden kannalta merkityksellistä toimintaa, voisi kuvitella että koulukin muuttuu merkityksellisemmäksi ja tuntuu enemmän omalta. Koulussa viihtyminen ja motivaatio voisivat vahvistua.
- Opettajankoulutus on yhdistynyt ja tuottaa kelpoisuuden yhtenäisen perusopetuksen opettajaksi. Tältä kelpoisuuspohjalta voi erikoistua erityisopetukseen, maahanmuuttajaopetukseen jne.
Vastaukset jakautuivat vahvasti, kuten arvata saattaa. Kanta riippuu varmaan siitä mitä intressiä edustaa. Kuitenkin oppilaiden etu olisi tärkeintä, kun koulua kehitetään, eikö? Se, että perusopetuksessa on kahdenlaisen koulutuksen omaavia opetajia, johtuu työvoimapoliittisesta ratkaisusta, joka peruskouluun siirryttäessä tehtiin. Tuskinpa tälle ratkaisulle oli pedagogisia perusteita. Olemassaoleville kansakoulun ja oppikoulun opettajille piti vain taata työtä. Koulujen yhteisöllisyyden kannalta olisi tietysti helpompaa, jos kaikilla olisi sama peruskoulutus. Nyt kun ollaan siirrytty paljolti yhtenäiskoulujen perustamiseen, tämä haaste tulee näkyväksi ja ratkottavaksi.
.
-Luokkien tai luokattoman mallin asemesta oppilaista muodostetaan pysyviä 6-8 hengen ryhmiä, jotka oppivat yhdessä.
Huh! Tästä näkymästä nousee paljon ajatuksia ja mielikuvia siitä, että koulu tosiaan voidaan ajatella järjestettävän aivan toisin. Arvattavasti asiantuntijapaneelin vataukset polarisoituivat kiistakysymykseksi. Oppivista ryhmistä minulla on hyviä kokemuksia, kun ne ovat pitkäkestoisia ja työjakoa opetellaan arvioinnin ja ohjauksen kautta. Tällä mahdollisella tulevaisuudenkuvauksella havainnoidaan sitä, että työelämässä ja nyt jatko-opinnoissakin ollaan siirrytty paljolti juuri yllä kuvattuun työryhmien prosessinomaiseen työskentelyyn. Koulussakin tämä pitää jotenkin huomioida.
Yhteisöllisen pedagogian peruskivia on turvallisuuden takaaminen kaikille. Se voidaan taata vain luokkia pienemmissä ryhmissä. Ryhmät voivat tietenkin toimia myös yhteistyössä ns. luokan sisällä.
Jo näistä kolmesta tulevan koulun näkymästä voidaan olla perustellusti montaa mieltä. Ei varmaankaan ole olemassa yhdenmukaisia oikeita vastauksia, eikä sellaisten etsiminen ole oleellista. Tärkeää on nähdä vaihtoehtoisia kehityskulkuja, jotka ovat osin jo täällä. Kun opettamien on työtä tulevaisuuden hyväksi, olisi kouluissa tärkeää suhtautua tulevaan jotenkin jo tänään, yhdessä oppilaiden kanssa.
Siispä hyvin paljon mietittävää tällekin vuodelle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti