Uusi opetussuunnitelma 2016 alkaa herätellä keskusteluja koulun tehtävästä. Se onkin tärkeä aihe.
Hesarissa 8.12. Kirsti Lonka ja Esko Hannula kirjoittivat otsikolla Työelämän taitoja on syytä opetella jo peruskoulussa.
Heidän huomionsa kiinnittyi siihen, että tulevaisuuden työelämässä tarvitaan paljon enemmän vuorovaikutustaitoja kuin aiemmin. No, oikeastaan tulevaisuus on jo täällä.
Tärkeitä opittavia asioita oli heidän mielestään esimerkiksi ilmaisutaito, päätöksentekokyky, tiimityötaidot, johtamisen taito ja verkottumisen kyky.
Näitä taitoja saavuttaakseen pitää opetuksen muuttua aktiiviseksi ja ongelmalähtöiseksi. Taitoja opitaan harjoittelemalla, sehän on selvää.
Kirjoitukseen vastasivat tutkijat Esko Harni ja Tiina Nikkola. He muistuttivat että Koulu ei ole tuotantolaitos (kirjoituksen otsikko)
Kirjoittajat edustivat sellaista koulutuspoliittista näkemystä, että koulutus ei ole alisteinen työelämälle vaan koulutuksen tavoitteita ja sisältöjä tulee tarkastella kriittisesti tutkimustyön avulla. He epäilivät, että uuden oppimisen ja koulutuksen tavoitteet ovat vain siirtäneet ulkoisen hallinnan pyrkimykseen ohjata yksilöiden itsesäätelyä ja persoonaa.
Kaikki ovat oikeassa. Tätä keskustelua on varmasti käyty aina koulutuksen historiassa. Mielestäni koulutuksella on sekä yhteisöllinen että yksilöllinen ulottuvuus. Koulutuksen maksaa yhteiskunta ja on tärkeää että koulutetut osaavat asioita, jota voi hyödyntää osaamiseen ja työnjakoon perustuvassa yhteiskunnassamme rakentavasti. Onpa työelämään sijoittuminen tärkeä hyvän elämän osanen, ainakin useimmille. Koulutus kehittää sivistystämme mutta palvelee myös yhteiskunnan työelämän osan uusiakin tarpeita. Ne eivät ole ihan sama asia, mutta yhteisiä tekijöitä on. Ainakaan ei ole toista ilman toista.
On myös niin, että olemme erilaisia ja että ihminen oppii parhaiten asioita, joihin hänellä on kiinnostusta ja lahjakkuutta. Sisäinen motivaatio on tärkeä uuden oppimisen käsitteessä. Ihminen on hyvä saattaa itsekasvatuksen tielle, varsinkin muuttuvassa ajassamme. Me kaikki haluamme toteuttaa itseämme, mutta tarvitsemme yhteisön, yhteiskuntaa ympärillämme. Ihminen on sekä yhteisöllinen että yksilöllinen olento. Koulutuksen pitäisi ottaa tämä huomioon, totta kai. Voidaan varmaan ajatella että nämä tulokulmat kasvatukseen ja opetukseen eivät ole toisiaan vastustavia vaan täydentäviä. Tärkeää on, että keskustelua käydään tästä asiasta avoimesti. Koulu ei tietenkään voi palvella vain työelämän tarpeita, mutta on varmasti hyödyllistä ottaa ne huomioon. Olisi nähtävä yksilön elämä ja yhteiskunta kokonaisuuksina, jotka ovat dynaamisessa vuorovaikutuksessa. Ehkäpä hiukan lattea toteamus, mutta silti totta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti