Koulushoppailu

Edellisessä blokkauksessa kirjoitin koulutuksen tasa-arvosta ja siitä että Suomessakin on merkkejä tasalaatuisen koulutuksemme rapautumisesta. Todellisuudessa Suomessakin on aina ollut eliittikouluja tai ainakin kouluja joiden on ainakin luultu olevan muita parempia. Nämä koulut ovat valinneet oppilaansa.


Elisa Lähde kirjoitti 10.2. HS:n mielipidesivulla siitä, että Helsingin aloitusluokkien koon rajoittamispäätös ei suinkaan poista pitkällä tähtäimellä niin sanottua koulushoppailua. Seuraus voi olla että perheet (siis ne joilla on varaa) muuttavat sitten halutun koulun lähialueelle. Koulurajoista kehittyy luokkarajoja. Tämä ilmiö on tapahtunut vaikkapa naapurissamme Ruotsissa, tasa-arvon mallimaassa.


Virossa kehitys on ollut rajua ja nopeaa. Kolumnissaan 11.2.  (HS) Kaja Kunnas kuvailee tilannetta.
Suosituimpiin kouluihin on valtava tunku. 6-vuotiaan pitää pääsykokeissa lukea, kirjoittaa ja laskea sujuvasti, tai vanhemmat lupaavat kustantaa vaikkapa koulun ilmastoinnin remontin..
Lasten osoitteita valehdellaan ja monet kulkevat pitkistä matkoista. Niin sanotut hyvät koulut voivat siis vapaasti valita oppilaansa. Aika helppoa on sitten olla "hyvä koulu".


Tätä hyvä koulu-keskustelua meilläkin käydään aina kun lukiolistoja yo-kirjoitusten tulosten yhteydessä julkaistaan. Viime vuosina on onneksi kysytty millainen lukio on paras?  Onko se sellainen joka saa oppilaansa huippukeskiarvoilla vai se josta heikollakin keskiarvoilla tulleet kirjoittavat kohtuullisesti ja suorittavat lukion loppuun? Minusta yksi hyvä kriteeri olisi seurata jatko-opintoihin sijoittumista ja ehkä sitäkin kuinka valmistutaan ja sijoitutaan työelämään. Eikö se ole koulutuksen tehtävä?


On luonnollista että jokainen vanhempi haluaa lapselleen hyvät eväät elämään. On sitten arvokysymys missä ympäristössä uskoo parhaiden elämän eväiden tulevan lapsensa mukaan.


Koulujen todellisen hyvyyden, kasvatuksen ja opetuksen tason vertailu on erittäin vaikeaa. Jos koulu saa motivoituneita ja vain valmiiksi osaavia oppilaita, on selvää että tulokset ovat hyviä.  Hyvien joukossa vain tulee helposti kovaa kilpailua ja paine menestymiseen kasvaa. Opettajalle on tietysti unelmatilanne se, että tunnin alkaessa kaikki ovat motivoituneita. Olen itsekin usein leikkinyt ajatuksella, että miten helppoa se olisikaan jos saisi valita rusinat pullasta. Liian helppoa? Usein  parhaiten mieleen on kuitenkin jääneet ne oppilaat, joiden kanssa on eletty vaikeita hetkiä ja siten päästy tavoitteisiin.


Kovin huono on tilanne, jos koulussa leviää käsitys siitä että meillä on huono koulu. Tämmöinen kuva on myös itseään toteuttava, sillä negatiivinen ajattelu tarttuu voimakkaasti joukossa.


Voin vedota vain vanhempien järkevyyteen. Useimmille lapsille on hyvä kasvaa ja käydä koulua tutussa lähiympäristössään. Koulutuksen hallinnon ja päättäjien asia on varata riittäviä resursseja, jotta alueellista epätasa-arvoa voidaan torjua. Se että kaikilla on hyvä koulu, on varmasti jokaisen ja maan etu.