Suomessa olemme ylpeitä siitä, että kaikki saavat mahdollisuuden opiskella tasalaatuisen opetuksen turvin. Merkkejä hyvän tilanteen muuttumisesta on ollut.
Helsingin yliopiston Koulutuksen arviointikeskuksen projektipäällikkö Mari-Pauliina Vainikainen on tehnyt aiheesta väitöskirjan, jota Opettaja-lehti ansiokkaasti tuo esiin. (Kiitos muuten lehdelle, joka viime vuodet paljon pirteämmin tuonut esiin ajankohtaisia pedagogisia ilmiöitä)
Vainikaisen perushavaintoja ovat seuraavat:
- Yhdeksäsluokkalaisten suoritustaso on laskenut 2000-luvun alun tasosta.
- Yksilölliset ja ryhmätason erot alkavat kasvaa kolmannen tai neljännen luokan jälkeen.
- Tytöt suoriutuvat yleisesti paremmin kuin pojat. Nekin alueet missä pojat ovat ensin parempia, ovat myöhemmin tyttöjen hallussa. Tyttöjen asenne on poikia koulumyönteisempi.
- Samassakin koulussa luokkien väliset erot ovat usein pysyviä.
- Asenteet oppimiseen kehittyvät varhain.
Viimeisin Pisa12 tutkimus kertoikin jo samaa: Alueelliset erot ovat kasvussa, samoin kuin tyttöjen ja poikien väliset erot, varsinkin kaupunkien ulkopuolella. Ensimmäistä kertaa löytyi myös suurehkojakin eroja koulujen/alueiden välillä. Koulun merkityksellisyys on vähentynyt.
On erittäin tärkeää että tutkimustuloksia saadaan erinomaisen koulutuksemme kipukohdista. Hyvän pitää edelleen kehittyä ja helpointa on tehdä korjausliikkeitä ennen sakkausta. Suhtaudun ongelmiin optimismilla. Näyttää nimittäin siltä että urheilutermi "väärä hyvän olon tunne" on aika sattuva. Ilman painetta ei synny uudistuksia. Yksittäiset ihmiset ja organisaatiot varsinkin jäävät helposti köllöttelemään muuttumattomuudessa jos kaikki on hyvin. Muutosvastarintaa on vaikea murtaa ilman päteviä syitä.
Erityisen kiinnostava on tämänhetkinen tilanne, jossa oppijoidemme asenteita tulisi voida sparrata. Kyllä kaikki kokeneet opettajat tietävät että oppimisen kannalta keskeistä on se että oppija haluaa oppia (on utelias) ja uskoo kykyihinsä. Tarvitaan pedagogisia uudistuksia ja niitä tulee syntymään. Onhan meillä osaavia opettajia. Uusi Opetussuunnitelma on tulossa käytäntöön aivan oikeaan ajankohtaan. Toivottavasti ops-työssä käydään ihan oikeita pedagogisia ja kasvatuksellisia keskusteluja joiden pohjalta kouluissa sovitaan entistä paremmista, yhteisistä pedagogisista linjoista.
Niin ja pitäähän resurssejakin olla. En ole ihan varma olisiko parempi pienentää ryhmäkokoja edelleen vai satsata opettajien täydennyskoulutukseen. Mutta kun varmaankaan resurssit eivät merkittävästi lisäänny, niitä pitää suunnata hyödyllisesti. Opetuksen yhteisöllistäminen ei maksa kovin paljon, mutta olisi varmaan kaikkien etu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti