Ihan mukava uutinen. Vantaalla on kokeiltu miten vanhojen koulujen tilat joustavat ja sopivat uuteen opetussuunnitelmaan ja sen vaatimuksiin aktiivisesta oppijasta. Tulokset olivat kuulemma pääosin myönteisiä. (LINKKI HS 26.10.2015)
Etenkin koulumaailmassa tuntuu usein siltä, että jokainen opettajasukupolvi tai koulutussuunnittelijasukupolvi keksii pyörää uudestaan. Kun kyse on siitä, että pitääkö tunneilla istua luokassa vai voiko oppiessa liikkua ja käyttää kaikkia koulun tiloja, niin onhan asia puhututtanut ja sitä on kokeiltu ja käytetty melkein aina.
Muistan oikein hyvin että vanhassa koulussani Etelä-Sipoon koulussa aloimme joskus 90-luvun alussa sisustaa koulun käytäviä, komeroita ja aulatiloja mukaviksi paikoiksi opiskella. Tähän vaikutti silloinen uusi ja kumouksellinen opetussuunnitelma, jossa vapautta kaadettiin kouluun. Opetussuunnitelmamme mahtui lopulta yhdelle suurelle paperille. Vanhemmat toivat sohvia ja mattoja, kouluun tuli kodikkuutta ja elämää, myös aamu- ja iltapäivätoiminnan ansiosta. Omaan opetustapaan tämä sopi loistavasti.
Omalla pitkällä opettajan urallani on tuntunut että trendit tulevat ja menevät peruskoulussa (varmaan muissakin koulutusmuodoissa), mutta on vaikea nähdä onko koulujen kehittämisellä ja kehittymisellä ollut jokin suunta, jota kohti on menty. Opetussuunnitelmissa semmoinen ehkä näkyy.
Mutta palatkaamme alkuperäiseen aiheeseen. Kysymys opetustilanteen järjestämisestä jakaa opettajia ja rehtoreitakin. On kouluja jossa koulun tilat ovat luontevasti oppimista varten ja sitten niitä jossa tarkemmin määritellään missä opettaja oppilaineen tuntien aikana on. Vaimoni, yhteisökouluttaja, kertoi käyneenä taannoin koulussa, jossa rehtori oli kieltänyt oppilaita poistumasta luokasta tunneilla. Vantaan malli ei toimisi...
Vanhat koulut ja usein uudetkaan eivät ole rakennettu toiminnallisen oppimisen ehdoilla. Niihin on yleisesti piirretty ja rakennettu hiljaisuuden pedagogia, jossa oppilaat istuvat suljetuissa luokissa jonossa, opettaja opettaa edestä. Käytäväkoulut ovat syntyneet tästä melko teollisesta opetusnäkemyksestä, johon pedagoginen ymmärrys ei ole päässyt puuttumaan. Nyt taitaa olla niin, että jo ymmärretään uusia kouluja rakennettaessa, että seinät luovat vahvoja ehtoja pedagogiselle toiminnalle.
On tosi hienoa, jos uusi opetussuunnitelma todella aiheuttaa Vantaan tapaista liikehdintää. Aletaan siis pohtimaan koulujen toiminta- ja kasvatuskulttuuria, opetusjärjestelyineen. Jos siirrytään aktiiviseen ja prosessinomaiseen työskentelyyn, johon liittyy läheisesti työryhmät, täytyy koulun tilojen taipua monenlaisiin järjestelyihin. Olen ihan varma että jo pelkästään se että oppilaat saavat liikkua ja hakeutua mieleisiinsä työtiloihin, nostaa motivaatiota ja parantaa kouluviihtyvyyttä. Kannatan lämpimästi tutkimusmatkaa omaan kouluun. Sieltä voi löytyä vaikka kuinka hauskoja tiloja oppia!
Ja laitetaan loppuun linkki, joka jotenkin liittyy tähän aiheeseen: http://www.kaikkialla.fi/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti