Professori heittää legendaa

Facebookissa Suomen opettajien ja kasvattajien foorumissa jaettiin linkki Liisa Keltikangas-Järvisen kirjoitukseen Lääkäri-lehdessä: Oppimisen legendat

En ihan saanut selvää kirjoituksen tarkoituksesta, mutta ymmärsin sen sisältävän kritiikkiä tieto- ja viestintätekniikan oletettuun kaikkivoipaisuuteen koulutuksessa. Syytä voisi olla, sillä kaikkivoipaista ei ole mikään, kun oppimisesta on kysymys. Mutta en millään usko, että tuommoista tosissaan esitetäänkään. En ole ainakaan kuullut tai lukenut tuollaisesta näkemyksestä.

Minulle syntyi ongelma lukiessani kirjoitusta. Keltikangas-Järvinen kritisoi tieteellistä pohjaa vailla olevia tvt-legendoja, sillä perusteella että ne ovat urbaaneja legendoja vailla tieteellistä pohjaa. Hmm, itseään toteuttava ajatus.

Katsotaan lähemmin kirjoituksessa olleita kolmea legendaa, jotka kylläkin oli siis ilmeisimmin esitetty Amerikassa, jossain seminaarissa. Lähdettä ei, harmi kyllä, nimetty. Suomessa voi asiat olla toisinkin.

Legenda 1: "Ensin on legenda uudesta, diginatiivista sukupolvesta, joka tietää luonnostaan, miten käyttää tietotekniikkaa oppimiseen, ja jolla on kyky rakentaa merkityksellistä tietoa audiovisuaalisesta informaatiotulvasta. Sille eivät entiset opetusmetodit toimi eivätkä traditionaaliset oppimiskäsitykset sovi. Oppiminen on sille pelaamista ja koulunkäynti pikemmin sosiaalista viihtymistä ja tovereiden tapaamista kuin opiskelua"

En ole itse kuullut legendasta, jonka mukaan ns. diginatiivit tietäisivät luonnostaan miten tietotekniikkaan käytetään parhaiten oppimiseen. Jos joku niin ajatteleekin, niin se on ilman muuta vain legendaa. Lapset ja nuoret osaavat kyllä intuitiivisen laitteiden käytön ja usein oppivatkin paljon, ainakin sen mitä haluavat tietää. Se on aivan eri asia kuin ymmärtää mikä on merkityksellistä tai paras tapa oppia. Sen voi ymmärtää koulututettu pedagogi, kunhan on asiaan perehtynyt. On suuri virhe luulla että opettajatkaan hallitsisivat tvt:n pedagogisen käytön vailla kokemusta, kehittämistä ja koulutusta.
Ja vielä: Pelaamalla voi oppia ihan mainiosti. Eikös vaikka matikankirjoissa ole ollut pelejä jo pitkään? On myös pidettävä mielessä että koulussa on aina ollut oppilaan kannalta tärkeintä sosiaalinen ulottuvuus. Se ei ole todellakaan mikään digiajan riesa. Vai onko joku sitä mieltä että peruskoululainen tulee kouluun joka aamu ensisijassa oppimaan uutta? No sitten olisikin opettaminen vasta helppoa! Kouluun tullaan tapaamaan kavereita ja pitämään yllä sosiaalista verkostoa, toivottavasti siinä välissä myös oppimaan.

Legenda 2: "Toinen legenda on väite spesifisistä oppimistyyleistä (visuaaliset, analyyttiset, holistiset jne. oppijat), joihin yksilöllinen opiskelu tulisi sovittaa ja joiden mukaisessa räätälöinnissä tietotekniikka voittaisi perinteisen opetuksen."

Tämä ei ole mukavuusalueellani. Heitänpä pari mielipidettä kuitenkin, vähän samoin kuin kirjoituksessakin tehdään. Olen pitkällä opettajan urallani havainnut että yksilöt oppivat eri tavoin, omalla rytmillään, vaikka koulussa kuinka yritetään opettaa samalla tavalla samaan aikaan- koulun jatkuva haaste. Tietotekniikka mahdollistaa tai ainakin auttaa opettajia siinä, että oppijat voivat enenevästi opiskella yksilöllisesti tai vertaistukeen nojautuen. Esimerkiksi oppimisohjelmat ovat kärsivällisiä auttajia ja palkitsijoita. Perinteinen opetus-käsitettä ei ole tässä määritelty, mutta voi olla että sillä tarkoitetaan opettajajohtoista opetusta, josta uusi ops kannustaa nyt pääsemään eroon. Kasvatustieteessä on jo pitkään tiedetty että opettajajohtoinen opetus passivoi ja vähentää omatoimisuutta oppia.

Legenda 3: "Kolmas legenda on opiskelijoiden näkeminen itseohjautuvina oppijoina, joille tulee antaa sekä maksimaalinen kontrolli omasta opiskelustaan että oppimansa arvioinnista. Diginatiivit lapset tietävät itse parhaiten, miten käyttää teknologiaa oppimiseen, ja kehittävät itseohjautuvasti tarvittavat metakognitiiviset taidot. Opettajan tehtävä on kevyellä kädellä ohjata oppilaat käyttämään informaatiolähteitä, koska kaikki, mitä tulee tietää, löytyy Webistä."

Tässä täytyy olla kyse provosoinnista, muuten en voi ymmärtää, että kasvatustieteen professori kirjoittaa näin täysin maalistaan ohi itseohjautuvasta oppimisesta, ainakin siten kuin sen itse ymmärrän. Ja olenhan voinut ymmärtää ihan väärin. (vrt kirjamme Yhteisöllinen pedagogia ja Rakenna oppiva ryhmä ) Legenda kuvaa tässä huonoa opettamista ja oppijoiden heitteillejättöä. Itseohjautuvaksi oppijaksi opitaan vuosien prosessissa, Taito, joka puuttuu usein aikuisiltakin. Opettajalta itseohjautuvaan oppimiseen ohjaaminen vaatii paljon ohjausta taustalta, suunnittelua ja jatkuvaa arviointia. Oppilaat eivät ole kuin aivan poikkeustapauksissa valmiiksi itseohjautuvia oppijoita, mutta heitä voidaan ohjata kehittymään siihen suuntaan. Jaa että miksi niin pitää tehdä? Tulevaisuuden työelämässä pärjäävät ilmeisesti ne, jotka haluavat ja osaavat oppia jatkuvasti uutta, ilman että joku vahtii selän takana. Ohjaavan opettajan käsi voi olla kyllä kevyt, mutta se ei tarkoita että työpanos on kevyt.

Legendat ovat, no, legendoja, Niitä ei ole tarkoitus ottaa tosissaan. Huonoa näissä nimenomaisissa legendoissa on, että pahimmilaan ne antavat opettajille mahdollisuuden väistää velvollisuuttaan kehittää  opetustaan uusilla välineillä. Opettajatkin ovat ihmisiä. Kun olen tässä nyt muutaman vuoden kiertänyt paljon  kouluja niin kyllä huomaa, että moni opettaja edelleen toivoo salaa että tieto- ja viestintätekniikka poistuisi koulusta vähin äänin ja voidaan palata kirjan, paperin ja kynän ääreen. Näin ei mitä ilmeisemmin tule käymään. Opettajien tulee yhdessä tutkia, miten uudet välineet muuttavat opetustyötä ja koulun toimintakulttuuriakin.   Ja kyllähän nämä digiajan oppijat tulevat uusin asentein ja odotuksin kouluun, ei siitä mihinkään pääse.

Välineet eivät itsessään tee mitään, ne luovat mahdollisuuksia. Varmasti kaikki opettajat eivät iloinneet siitäkään, kun kirjapainotaito toi kirjat jokaisen opiskelijan ulottuville. Tämän ajan opettaja ei voi olla enää tietäjä, mutta hän voi olla osaava oppimisen opettaja. Tietotekniikka on parhaimmillaan tässä loistava apulainen, vaikka ei se kaikkivoipa ratkaisu valtakunnan ongelmiin.

Ei ammuta pianistia, vai miten sen sanoisi. TVT on perinteeseen nojaavassa koulukulttuurissa uusi "häiriötekijä". Pedagogisesti mielekkäät toimintatavat eivät ole juurtuneet tvt:n käytössä vielä tarpeeksi. Jos jokin ei heti toimi, se ei tarkoita että se ei voi toimia...