maanantai 26. helmikuuta 2018

Omat lomat

Etelän talviloma loppui juuri. Säät olivat mitä parhaimmat, kerrankin oli hienot mahdollisuudet ulkoilla. Hiihtoloma-sana on jo mennyt pois käytöstä ja ihan syystä. Etelässä hiihto ei enää ole kaikkien liikuntamuoto.

Lomista tulee usein koulumaailmassa puhetta. Niitä odotetaan ja koulujen kulttuurissa on usein tapana ajaa lomaa kohti kiihtyvällä vauhdilla, jotta lomalla ollaan varmasti sen tarpeessa.... No ei siitä nyt sen enempää.

Lomiin liittyy kouluissa ihan oma jännite. Kun opetus on keskeytetty virallisten lomien aikana, on loma hyvä asia. Mutta kun perhe lähtee lomalle muina aikoina ja ottaa lapsensa siksi aikaa pois koulusta, on se jo toinen juttu. Suhtautuminen vaihtelee kunnittain, kouluttain ja opettajakohtaisesti. Onhan siinä perheillä joskus selvittämistä. Käytännössä lomat pidetään, vaikka se ei aina koulussa täyttä kannustusta saisikaan.

Voiko oppilailla sitten olla lomaa koulusta? Opettajilla ja muulla henkilökunnalla lomaa on, koska he ovat töissä koulussa. Tosin opettajien "lomista" suuri osa on keskeytystä opetuksesta, töitä silti usein on, vaikkakin määrittämätöntä. Oppilaathan eivät ole koulussa töissä. He tai heidän vanhempansa eivät ole tehneet sopimusta työ- ja loma-ajoista, koulussa ei ole läsnäolopakkoa, ainakaan ihan suoraviivaisesti. Ehkäpä oppilailla on vapaata opetuksesta tai vapaata koulussa olosta? Joka tapauksessa loma-sanan käyttö johtaa helposti oppilaiden kohdalla ajatukseen, että kyseessä on loma sen yleisessä merkityksessä. Toisaalta, jos ja kun vanhemmat ovat antaneet koulun tehtäväksi huolehtiä oppivelvollisuudesta lapsensa kohdalla, pitää koululla olla mahdollisuus valvoa oman tehtävänsä saavuttamista.

Koululla ei ole mahdollisuutta kieltää oppilaan poissaoloa, jos vanhemmat päättävät ottaa lapsensa lomalle. Mikäli loma vaarantaa lapsen kehityksen, on koulun tehtävä ilmoitus lastensuojeluun, jolla on viranomaistoimivaltaa vanhempien yli. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että lapsen kehitykselle on useinmiten hyödyksi viettää lomaa perheensä kanssa. Matkustaessa oppii myös paljon itsenäisyyttä ja kohtaa uusia kulttuureita. Perheen sisäinen tunneside varmaan vahvistuu lomilla. Kaikki perheet eivät voi tai halua pitää lomaa vain koulun loma-aikoina. Ongelmaksi on kait koettu se, jos joku perhe viettää joka vuosi pitemmän ajan ulkomailla. Näin  voi olla vaikka maahanmuuttajaperheissä, jotka käyvät tapaamassa sukulaisiaan. Tai jos isovanhemmilla on asunto etelässä...

Usein oppilaan loma-anomus voi herättää ärtymystä opettajassa. Voihan olla että sitä itsekin olisi mielellään lähdössä etelään marraskuun pimeillä... Mutta ammatillisesti opettaja arvioi tilanteen ja toivottaa hyvää matkaa. Myös huolehditaan, että oppilas ei jää jälkeen muista. Oppilaalla on oikeus tukitoimiin matkansa jälkeen.

Oppilaiden "omat lomat" herättävät keskustelua, koska tilanteessa ilmenee niin hyvin yksilön vapauden tarve ja toisaalta yhteiskunnan säätelytarve. Nämä kaksi tarvetta käyvät demokraattisessa yhteiskunnassa vuoropuhelua. Perheiden tarve pitää lomia itselleen sopivana aikan osuu tähän vastuun ja vapauden rajapintaan, mikä järjestäytyneessä yhteiskunnassa aina on. Koulu, joka edustaa yhteisiä pelisääntöjä, voi nähdä oppilaan tilanteen toisin kuin perheyksikkö, jolla on omat tarpeensa.
Useinmiten ongelmaa ei varmaan ole, koska vuoropuhelun avulla tilanteet yleensä sujuvat hyvin. Jos perhe ymmärtää koulun tarpeet ja koulu perheen, loma-asioistakin voidaan sopia hyvin.

Olen muuten ajatellut usein, että oppilaiden lomamatkoja voisi hyödyntää nykyajan tekniikalla loistavasti. Oppilas voi lähettää videoraportin päivittäin näkemästään ja kokemastaan. Luokasssa voitaisiin laatia kysymyksiä matkailijalle. Aika vähän kai näin vielä tehdään. Ehkäpä tämä "haitta" voisi käntyä lisäarvoksi opetukselle? Kun kerran näin kuitenkin on.



Ei kommentteja: