maanantai 12. maaliskuuta 2018

Opettajan yksinpuurtaminen otsikoissa- ihan aiheestakin

Isossa lehdessä oli sunnuntaina hyvä artikkeli opettajan työstä ja siinä erityisesti yksinpuurtamisen kulttuurista. Aika monesti aiemminkin olen aihetta täällä käsitellyt, joten voin todeta lyhyesti että kannatan lämpimästi opettajien tiivistä yhteistyötä, yhteisopettajuutta. Siihenhän ovat ainakin kaksi viimeistä opetussuunnitelmaakin yllyttäneet. Opettaja voittaa jos aine- ja tuntirajoja häivytetään, silloin saadaan joustavaa työaikaa. Opettjan ammatillisen kehittymisen kannalta reflektointia on ihan ehdoton juttu. Hyvä yhteistyö säästää vaivoja, ihan liikaa kouluissa tehdään kertakäyttösuunnittelua.
Oppilaalle on paljon antoisampaa rakentaa tietoa ja taitojaan ilman ainerajojen aiheuttamia oppiputkia, niitähän ei juuri tule vastaan koulun jälkeen.

Mutta, tästä piti tulla enempi juttu otsikoinnin voimasta, ja siitä miten meitä mediassa ohjaillaan, ellemme ole tarkkoja. Toimittaja Satu Vasantolan täsmälleen sama teksti oli saanut kaksi aivan erilaista otsikkoa, toisen paperilehteen ja toisen verkkoon. Miltä vaikuttaa:

Opettaja on liian yksin  (HS paperiversio 11.3.2018)

tai

Suomessa on myös huonoja opettajia- johtuuko se siitä, että he tekevät työtään liian yksin (HS verkossa 11.3.2018)

Kun usein luetaan vain otsikoita, antavat nämä erilaiset otiskot erilaisen muistikuvan uutisesta. Lisäksi ne johdattavat erilaiseen lukutilanteeseen. Ensimmäinen  otsikko herättää empatiaa, toinen joko puolustusreaktion opettajissa tai mahdollisesti herättää huonoja koulumuistoja ja virittää negatiivisuuteen.
Erinomainen esimerkki siitä, miksi tarvitaan mediakasvatusta ja etenkin siinä kriittistä lukutaitoa ja itsenäistä ajattelua kehittävää opetusta. Mediassa tapahtuu paljon hienovaraista ohjailua. Ihminen  on tunteilla reagoiva, usein niin että emme itse edes huomaa jonkun tunteen ohjaavan ajattelua.

Mediakasvatus, jos mikä, on yhteisöllisesti nostettava esiin kouluissa. Sitä opettaa jokainen opettaja, jokaisella tunnillaan. Jos mediakasvatuksessa ei onnistuta, menee oppiminen melko hukkaan. Sivistystä on se, että yhteiskunnan jäsenillä on edellytyksiä ja halu arvioida tapahtumia, tietoa ja uutisia itsenäisesti. Sivistysmaassa ei olla avuttomia manipuloinnin edessä.

Ei kommentteja: