Mihin lomaa tarvitaan?

Syyslomat ovat hyvinkin jo muisto, mutta loman dilemma on aina olemassa. Sitä kun ei ole koskaan tarpeeksi.  Syyslomasta etenkin saadaan aikaan aina kauhea haloo. Pitääkö sen olla kaksi, kolme, neljä vai viisi päivää pitkä? Aika monet opettajat haluavat syysloman olevan viikon mittainen. Perusteena on usein, että syyslukukausi on raskas. (Tosin samaa perustetta käytetään kun halutaan pääsiäislomaa pitemmaksi.) Syksyn  pimenevät päivät ovat varmaan monille hankalia, vaikka olemme Suomessa kasvaneet valoisuuden vaihteluun.

Syysloman oikeasta pituudesta voidaan kiistellä loputtomasti, koska kiistaan ei ole olemassa yhtä, oikeaa ratkaisua. Itse olen aina kannattanut lyhyempää syyslomaa, jos se on pitemmän joululoman ehto. Oppilaille syysloma on myös hiukan hankala. Suomessa on yleensä syysloman aikaan melko kehnot ulkoilusäät ja sisällä vietetty ja valvottu viikko ei varmasti piristä. Eivät kaikki perheet suinkaan voi matkustaa syyslomalla etelään.

Jos vähän kerettiläiseksi heittäydyn, niin mietin joskus, miten koulutyö on niin erityisen raskasta, että pitkän kesäloman jälkeen on kahden kuukauden päästä  pakko päästä lomalle? On paljon muitakin vaativia työaloja, joissa loma olisi varmasti tarpeen, ajattelen vaikka sairaanhoitajia ja muitakin vuorotyössä olevia. Ammattikunnat käyttävät työn vaativuutta työehtojen parantamisen välineenä ja välillä tuntuu, että opettajienkin kohdalla marttyyrin sädekehää kiilloitetaan ammattiyhdistyksemme voimallakin. No, ei ehkä lähdetä tähän... Työn pitää olla myös antoisaa ja hauskaa, jos se ei sitä lainkaan ole, on väärällä alalla.

Mutta ovathan lomat mukavia. Ne eivät voi kuitenkaan korjata tilannetta, jossa työntekijä kuormittuu työstään jatkuvasti liikaa. Uupumusta loma  vähentää vain hetkellisesti. Omien havaintojen mukaan pitempiä lomia vaativat usein juuri he, joilla on vaikeuksia jaksaa töissä. Ratkaisua pitää kuitenkin etsiä muualta.

Miten lomia voisi yleensä perustella? Niitähän ei aina ole ollut. Vapaa-aikamme on huikeasti suurempi kuin vain muutama sukupolvi sitten oli. Japanissa on maailman pitkäikäisin kansa ja hyvin lyhyet lomat- ja pitkät työpäivät. Miten siellä jaksetaan?  Ehkä meillä liikaa jaetaan elämä työhön ja vapaa-aikaan, jota halutaan aina vain lisää. Tämä johtaa helposti arvomaailmaan, jossa työntekö on välttämätön paha, jota on kestettävä, jotta voi elää "oikeaa" elämää vapaa-ajalla. Opettajan työssä on minusta ollut aina hauskaa, että selkeitä raja-aitoja ei tässä ole. Työ ja vapaa-aika ovat kuitenkin samaa, omaa elämääni.

Palaan loman tarkoitukseen. Varmasti jokainen täyttää loma-aikaa omalla tavallaan. Aikaa perheelle, tilaisuus kokea uusia asioita, voi oppia jotain uutta, harrastaa ja levätä. Varmaan monilla on ajatus, että lomalta, etenkin kesälomalta, palaa virkistyneenä ja ehkä uudistuneena. Ammatillisesti hyvä loma voi mahdollistaa oman työn arviointia ja mahdollista uudistumista. Itse olen ainakin kokenut muutaman ahaa-elämyksen juuri lomalta palaneena. Työantaja maksaa lomamme. Ehkäpä juuri parantunut työteho on maksajan näkökulmasta hyvä loman peruste.

Loman pituus ei aina takaa sitä, että loma tekee hyvää. Loma-aika on hyvä käyttää itselleen mahdollisimman hyvin. Jo siksikin että töihin on sitten taas hauska mennä. Ehkä koulussa voisi olla tarpeen puhua yhdessä hyvästä lomasta ja samalla työssä viihtymisestakin? Opettaja on aikuisen tärkeä malli. On minusta varottava sellaisen mallin antoa, jossa työ koetaan vain lomien väliseksi pakolliseksi sietämiseksi. Ja kyllähän monet opettajat ovat innoissaan töissä. Ehkä on mahdollista luoda kouluun yhteisöllinen toimintakulttuuri, jossa työstä iloitaan ja tsempataan kaikkia yhdessä?
Työilmapiiri ei ole vain sattuman kauppaa, siihen voi vaikuttaa yhteisin toimin.