Uusista koulutiloista, oppimisympäristöistä saadaan helposti aikaan kiivastakin väittelyä. Vaikka pitkään vallalla ollut käytäväkoulujen periaate ei enää kai ketään miellytä, ei ole olemassa yhtä oikeaa uutta ratkaisua tulevaisuuden tarpeita palvelevalle koulurakennukselle. Joustavat tilat, monikäyttöisyys ja opettajien yhteistyö ovat olleet uusien koulujen suunnittelun pohjana, ainakin. Usein sitten taloudelliset seikat ajavat ohi parhaista pedagogista ratkaisuista, ikävä kyllä...
Hesarissa oli juttu Riikka Alakosken, luokanopettajan, väitöskirjatutkimuksesta (linkki):
Toimittajat olivat laittaneet otsikoksi tietenkin huomiohakuisen tekstin, johon opettajat reagoivat ärhäkästi. Meidän ammattikuntamme on kokemukseni mukaan hyvin herkkähipiäinen, arvostelun on monien mielestä heti väärää ja ulkopuolista. Uhriutuminen on monesti myös näkyvää. Mutta niin kai monella ammattialalla on, kun oma työ on itselle tärkeää. Tutkimukset eivät silti ole mielipiteitä, vaan havaintoja. Joten siltä pohjalta on parempi keskustella.
Tämä pitkä johdatus liittyy omaan havaintoon koulualan FB ryhmässä jossa jaoin tämän uutisen. Aika paljon tuli kommentteja, jotka kertoivat että vain otsikot oli luettu. Monilla oli päällimmäisenä loukkaantuminen siitä, että opettajien vikako on jos koulussa on levotonta? Niin ei kuitenkaan jutussa väitetty eikä se ollut mitenkään keskiössä. Harmillisinta olivat kommentit joissa käsiteltiin tutkimustulosta pelkkänä perusteettomana väitteenä tai ulkopuolisena mielipiteenä. Tutkija kuitenkin kertoo havainnoistaan, sehän on tieteen perusta. Luulisi opettajienkin sen muistavan...
Lehtijutun perusteella (en ole vielä löytänyt tutkimusta luettavaksi) Alakoski kiinnittää huomiota joustavien opetustilojen käyttöönottoon prosessina ja yhteisopettajuuden sisäänajoon. Jos ympäristö muuttuu selvästi ei ehkä kannata jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hän myös muistuttaa, että mitoituksen pitää olla oikea. Minusta on selvää, että opettajakin voi tehdä asioita ei niin tarkoituksenmukaisesti. Ei millään voi olla että jokaisessa koulussa jokainen opettaja toimii täydellisesti. Yhdessä opettajakin oppii parhaiten.
Olen omalla urallani muuttanut toimintaani aikoinaan paljonkin ja sen mukana käsitystäni toimivan koulun tilajärjestelyistä. On ollut onni käydä lukuisissa kouluissa ja nähdä monelaista opetusta. Kyllähän tilat muovaavat pedagogiaa osaltaan paljonkin. Siksi niiden suunnittelu on tärkeää. Ja ihan yhtä tärkeää on oppimisympäristön hyödyntäminen parhaalla tavalla. Sehän on prosessi, joka tietenkin koko ajan kouluissa jatkuu.
Opettajilla on nykyään hyvinkin erilaisia näkemyksiä siitä miten opetustilat pitää järjestää. Siksi uutta koulua suunniteltaessa tai vanhan saneerauksessa ei aina käyttäjiltä saada yhdenmukaisia toiveita. Minusta olisi järkevää että kopioidaan hyväksi koettuja ratkaisuja, onhan niitä jo paljon. Kun vain saadaan arkkitehdit ymmärtämään, että koulurakennus palvelee pedagogiaa ja lasten kasvua, sehän on tärkeä kasvuympäristö. Siksi lähtökohta on lasten tarpeet ja sitten vasta aikuisten. Eikä siinä välttämättä ole edes ristiriitaa.
Tämä pitkä johdatus liittyy omaan havaintoon koulualan FB ryhmässä jossa jaoin tämän uutisen. Aika paljon tuli kommentteja, jotka kertoivat että vain otsikot oli luettu. Monilla oli päällimmäisenä loukkaantuminen siitä, että opettajien vikako on jos koulussa on levotonta? Niin ei kuitenkaan jutussa väitetty eikä se ollut mitenkään keskiössä. Harmillisinta olivat kommentit joissa käsiteltiin tutkimustulosta pelkkänä perusteettomana väitteenä tai ulkopuolisena mielipiteenä. Tutkija kuitenkin kertoo havainnoistaan, sehän on tieteen perusta. Luulisi opettajienkin sen muistavan...
Lehtijutun perusteella (en ole vielä löytänyt tutkimusta luettavaksi) Alakoski kiinnittää huomiota joustavien opetustilojen käyttöönottoon prosessina ja yhteisopettajuuden sisäänajoon. Jos ympäristö muuttuu selvästi ei ehkä kannata jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hän myös muistuttaa, että mitoituksen pitää olla oikea. Minusta on selvää, että opettajakin voi tehdä asioita ei niin tarkoituksenmukaisesti. Ei millään voi olla että jokaisessa koulussa jokainen opettaja toimii täydellisesti. Yhdessä opettajakin oppii parhaiten.
Olen omalla urallani muuttanut toimintaani aikoinaan paljonkin ja sen mukana käsitystäni toimivan koulun tilajärjestelyistä. On ollut onni käydä lukuisissa kouluissa ja nähdä monelaista opetusta. Kyllähän tilat muovaavat pedagogiaa osaltaan paljonkin. Siksi niiden suunnittelu on tärkeää. Ja ihan yhtä tärkeää on oppimisympäristön hyödyntäminen parhaalla tavalla. Sehän on prosessi, joka tietenkin koko ajan kouluissa jatkuu.
Opettajilla on nykyään hyvinkin erilaisia näkemyksiä siitä miten opetustilat pitää järjestää. Siksi uutta koulua suunniteltaessa tai vanhan saneerauksessa ei aina käyttäjiltä saada yhdenmukaisia toiveita. Minusta olisi järkevää että kopioidaan hyväksi koettuja ratkaisuja, onhan niitä jo paljon. Kun vain saadaan arkkitehdit ymmärtämään, että koulurakennus palvelee pedagogiaa ja lasten kasvua, sehän on tärkeä kasvuympäristö. Siksi lähtökohta on lasten tarpeet ja sitten vasta aikuisten. Eikä siinä välttämättä ole edes ristiriitaa.
Mutta siis, ei ammuta viestintuojaa. Opettaja on tulevaisuuden tekijä ja suhtautuu uteliaisuudella uusiin mahdollisuuksiin. Olosuhteet voivat usein olla paremmat, mutta aina niitä ei voi muuttaa. Silloin yritetään yhdessä keksiä se fiksuin tapa toimia tässä ja nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti