Taas oli kamala mekkala tuntijaosta ja perusopetuksen kehittämisestä. Kaikki halusivat omalle aineelleen lisää tunteja ja aika monet halusivat uusia aineitakin kouluun (siis oppiaineita...) Ei sitten voitu tehdä mitään. Huhhuh!
Käydään jatkuvaa kiistaa siitä keille, kuinka paljon, mitä ja koska opetetaan. Tämä luultavasti siksi että aikuisilla olisi töitä ja saataisiin arvostusta. Tai jalommin siksi, että kuvitellaan että ihminen ei kasva ehjäksi ilman tiettyä opetusta.
Miltä asiat näyttävät lasten ja nuorten, siis oppilaiden näkökulmasta? Kun seuraa tämmöisiä arvovalta- ja eturistiriitakiistoja, niin tuntuu, että kiistojen keskellä unohtuu keille peruskoulu on olemassa. Kyllä, se on olemassa siksi että annetaan koulutuspalveluja.
Ihminen ei opi asioita oppiaineittain. Tietoa ja ymmärrystä pitäisi voida rakentaa laajoihin kokonaisuuksiin liittäen, eikö?
Tämmöinen oppimisen jakaminen viipaleisiin, joista vielä kiistellään, on vakava este koulujen yhteisöllisyyden kehitykselle. Yhteisöllisyys voi kehittyä, kasvaa vain, jos kasvatusyhteisön ammattilaiset yhdessä sitoutuvat yhteisöllisyyden arvoon ja sen toteuttamiseen.
Kasvatuksen kannalta ei kouluissa tai koulutuksen kehittämisessä voi olla omia bunkkereita. Aika monet opettajat sen kyllä tietävät. Miten tämä suma puretaan? Ja saako tästä puhua?
2 kommenttia:
Heippa Rauno!
Noinkin. Itse kannatan ideaa, että koulussa on oppiaineita ja että koulussa on myös projekteja, joissa asioita tarkastellaan eri oppiaineiden avaamista näkökulmista.
Vieläkö muistat Mr. Trumppia?
Jepjep. Trumpilla saattoi olla amerikkalainen yltiöyksilöllinen ongelma. Aika paljon jäi sivuun se tosiasia että ihminen oppii yhdessä muiden kanssa toimiessaan useimmat tärkeät taidot ja tiedotkin. Lisäksi koulun tehtävä on saattaa oppilaansa yhteiskuntakelpoisiksi, siis yhteistyökykyisiksi. Muistan ja olen monta opetusta häneltä työhöni tallentanut.
Kyllähän eri aineita pitää olla. Kyse on, että miten niitä tarjotaan, eikö?
Lähetä kommentti