Olin viime viikolla jälleen Valtakunnallisilla virtuaalikoulupäivillä http://vvop2010.wordpress.com/ Juuri sopivasti oli ilmestynyt kaksikin merkittävää tietoyhteiskuntaan ja koulutukseen liittyvää lajaa selvitystä.
Tuottava ja uudistuva Suomi-Digitaalinen agenda vv. 2011-2020 ja
Kansallinen tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön suunnitelma
Molemmat ovat tulevaisuuteen kurottavia merkittäviä asiakirjoja. Niistä tuntuu puuttuvan arjen taso ja käytännön soveltamisvisiot. Siltikin tärkeää, jopa elintärkeää asiaa koulutuksen kehittäjille.
Heti alkoi keskustelu siitä viekö tietotekniikka inhimillisyyden ja elävän vuorovaikutuksen opiskelusta ja koko maailmasta.
Minusta kyseessä on massiivinen väärinkäsitys ja tietotekniikkaa helposti kohdistuva "paholaisen keksintö" dramatisointi.
Tietotekniikka kehittyy päinvastoin juuri nyt ihmisten verkostoitumisen ja yhteistyön edistäjäksi. Kouluissa tvt on vain työkalu paremman oppimistavan omaksumiselle. Tieto- ja viestuntötekniikka mahdollistaa avoimemman ja joustavan opiskelun sekä kutsuu oppilaat aktiivisiksi oppijoiksi. Koulussa näen helposti, että tietokoneen ääreen kerännytään kommentoimaan. Se ei ole diginatiivien mielestä laite, jonka kanssa mennään yksin huoneeseen ja vedetään verhot kiinni.
Yhdessäkään kirjoituksessa tai uutisessa en ole vielä nähnyt huolta siitä, että lapset ja nuoret istuvat yksin kirjan ääressä ja menettävät näin mahdollisuuden elävään vuorovaikutukseen. Miksiköhän?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti