Luin arviota Liisa Keltikangas-Järvisen kirjasta Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot.
Siitä tuli mieleen yhteisön kehittäminen ja johtajuus. Positiivista yhteisöllisyyttä täytyy rakentaa. Ihmisten yhteisölliset tunteen syttyvät luonnostaan kun ollaan toisia vastaan tai kun haetaan oman pienen ryhmän etuja. Kouluissa ja työpaikoilla ollaan mukana satunnaisissa ryhmissä joilla ei ole luonnostaan yhteistä tavoitetta.
Siksi yhteisöllisyyttä pitää kehittää ja kehittämistä pitää johtaa. Nykyään johtajiksi vain valikoituu helposti yhteisöllisyyden kannalta vääränlaisia johtajia. Käsityksemme johtajuudesta on muotoutunut siitä, että alaisista pitää markkinatalouden lakien mukaan saada mahdollisimman suuri tuotto. Jatkuva kasvu edellyttää myös aggressiivista strategiaa.
Hyvänä johtajana pidetään helposti esimerkiksi aktiivista, manipulointiin kykenevää narsistia. Empatiaa voidaan pitää heikkoutena, tyypillisesti naisellisena piirteenä. Naisjohtajiksi pyrkivät yrittävät sitten olla hyvä jätkiä... Pahimmillaan johtajuudesta käydään jatkuvaa taistelua ja/tai yhteisössä ei viihdytä.
Ehkä aika muuttuu. Keltikangas-Järvinen huomauttaa aivan oikein että esimerkiksi ujot ovat usein harkitsevia ja empaattisia. Yhteisöllisessä mielessä ainakin hyviä johtajia. Yhteisöllisyyttä voidaan vahvistaa vain, jos kaikki yhteisön jäsenet tuntevat olevansa tasa-vertaisia, hyväksyttyjä ja yhteisössään turvassa.
Kouluissa pitäisi voida kasvattaa uudenlaista arvostusta erilaisia temperamentteja kohtaan. Meidän tulisi ymmärtää, että erilaiset piirteet yhteisön jäsenissä tekevät yhteisöstä ehjän ja vahvan. Voimme aloittaa uudenlaisen johtajuuden suosimisesta. Siihen tarvitaan henkilöstöltä hyviä alaistaitoja ja arvokeskusteluja johtajuudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti