tiistai 8. marraskuuta 2011

Vaiettu eristäminen ja yhteisöllisyys

Luin kirjaa nimeltä Sydämen sivistys - kasvatuksen ytimessä  http://www.aurinkokustannus.fi 

Kirjassa on monta tärkeää artikkelia. Pääsanoma lienee muistutus, että kasvatusta pitää ohjata arvoista käsin. Muuten kasvatuksen nimellä kulkee jokin muu ilmiö.
Pidin paljon Anja-Riita Lahikaisen sosiaalipsykologiaan tukeutuvasta puheenvuorosta. Kuulkaapas tätä:

"Päivähoidossa ja koulussa lapset ja nuoret on järjestetty ikäryhmittäiseen eristäytymiseen ilman ikäryhmien välisiä luonnollisia keskinäisiä riippuvuussuhteita vailla historiallista vertaa tehokkuusajattelun ja kehitysoptimismin nimissä. Näin mahdollisuudet oppimiseen yli ikärajojen on suljettu pois... Tiet kiusaamiselle, syrjimiselle ovat vahvistuneet, kun aikuisten määrä lasten keskuudessa on vähentynyt ja ikäryhmien väliset kohtaamiset, jotka ennen olivat jokapäiväisiä ja joissa voi luonnollisesti jakaa yhteisiä asioita, oppia tulevaa, muistella mennyttä, saada ja antaa apua, osoittaa ja pyytää kiinnostusta, ovat menneet."

Pitkiä ja painavia lauseita, jotka kannattaa lukea rauhassa loppuun. Taas tuli mieleen Lea Pulkkisen lausunto: Koulut ovat järjestyneet aikuisten työpaikoiksi.

Yhteisöllisyyden vahvistaminen on mielestäni mahdollista tässä ajassa vain vahvistamalla osallisuutta ja demokratiaa. Näin on etenkin kasvatusyhteisöissä, joissa aikuisilla on ylivertainen mahdollisuus päättää lähes kaikista lapsia ja nuoria koskevista asioista.
Ja päätetty onkin. Koulupäivien ja päiväkodin päivän rakenne, tuntien pituus, käytettävät materiaalit ja lelut, kuka saa olla kenenkin vieressä- lista ei lopu hetkessä. Väitän että yleensä kasvatusyhteisöjen aikuiset päättävät, hyvässä tarkoituksessa, asioista kyselemättä lapsilta ja nuorilta. Tai jos kysytään, haetaan "oikeita" vastauksia. Varmaan tätä osallisuusvajetta ei edes huomata.
Sitten ehkä suurimpana ongelmana on tämä ikäryhmien eristäminen... Miten voidaan kasvattaa esimerkiksi vastuunoton traditio, kun nuoremmista ei tarvitse huolehtia, kuten on ikiajat tehty? Ikäryhmien eristäminen edistää epäluuloa ja syrjimistä.
 Yhteisöllisyyden luonnolliselle syntymiselle ei yleensä ole kovin paljon maaperää päiväkodeissa ja kouluissa. Tarvitaan paljon keskustelua, hyvää johtamista ja valvottuja prosesseja yhteisöllisyyden sisäänajoon, ympäristössä, joka ei luonnostaan ole kovinkaan yhteisöllinen.

Ei kommentteja: