Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta julkaisi viime vuonna hyvän jutun: UUSI OPPIMINEN (lue linkistä koko julkaisu)
Varmaan moni ajattelee: Mitä ihmettä? Eikö se vanha hyvä oppiminen enää kelpaa? Vaikka sitä on jo satoja vuosia kehitetty hyväksi.
No, ei minusta oikein kelpaa. Perusteluiksi otan kolme kovaa muuttujaa:
1. Tieto on muuttunut
Tieto on nykyisin hajautunut. Ei ole enää
mahdollista elättää renessassineron ihannetta, jonka mukaan yksilö saattoi tietää lähes kaiken oleellisen. Kukaan ei voi yksin
hallita eksponentiaalisesti lisääntyvää informaatiota, saati
kyetä arvioimaan sen laatua. Opettaja tai koulukirja ei ole koululaiselle enää
ainoa tai paras (saati kiinnostavin) tietolähde. Tieto on paitsi hajautunut, myös
kaikkien helposti saatavilla. Kouluun ei tarvitse tulla oppiakseen. Oppilaat tietävät tämän.
2. Oppiminen on muuttunut
Opettaja opettaa ryhmää (vaikka ei sitä aina tiedosta), mutta
oppilaat oppivat yksilöinä. Jokainen tuo oppimistilanteeseen
kokemuksensa, tavoitteensa ja merkityksensä. Oppimistuloksissa
oppilaat vertautuvat kuitenkin ryhmätovereihinsa. Tämä ei ole
reilua ja oppilaat tietävät tämänkin.
Oppimisen tutkiminen on tuottanut viime
aikoina paljon hyödyllistä tietoa. Ymmärrämme yhä paremmin, että
hyvä oppiminen on ryhmän prosessi. Tarvitsemme yhteisöllistä
pedagogiaa, jossa opitaan yhdessä muiden kanssa. Hajautettu tieto luo myös tarpeen koota, tuottaa ja arvioida tietoa yhdessä. Tiedämme nykyään senkin, että
ihminen saa tyydytystä ollessaan vuorovaikutuksessa ja kokee
merkitystä vuorovaikutuksen kautta.
Myös osaaminen on yhä enemmän
vuorovaikutuksellista. Osaaminen tulee näkyväksi yhdessä muiden kanssa toimittaessa. Tiedon hajautumisenkin takia osaamista ja
oppimista saavutetaan parhaiten yhdistämällä ryhmän osien summa.
Oppilaamme tunnistavat nämäkin ilmiöt yhä selvemmin, eivätkä
koe innostavana sitä, että koulussa kuitenkin usein estetään tai
hillitään vuorovaikutusta.
3. Oppija valitsee mitä haluaa oppia
Professori Jarkko Hautamäki on
tulkinnut muun muassa PISA12-tuloksia. Hän toteaa, että
koululaisten oppimistulokset sekä asenteet ovat laskeneet kaikissa
ryhmissä ja kaikkialla Suomessa. Hänen tulkintansa on, että muutos
tulee koulun ulkopuolelta. Edellä mainitut tekijät kuvaavatkin
syitä, miksi koululaisemme eivät enää suostu opiskelemaan
itselleen perustelemattomia asioita. Koululaisemme ovat yhä
yksilöllisempiä, myös oppijoina. He valitsevat yhä aikaisemmin
sen, mistä ovat kiinnostuneet ja mitä haluavat oppia. Ilmiö tulee
varmaankin vahvistumaan, jopa nopeasti.
Millainen on koulu jossa oppimisen
merkityksellisyyden määrittelee itse itselleen kukin yksilöllinen oppija? Millainen on
opettajan rooli tässä tilanteessa? Miten opettajat voivat siirtyä
elämänpiirissään siihen tulevaisuuteen, jota oppilaamme jo
elävät? Varsinkin nämä muutokset asettavat koululle lähes mahdottoman tehtävän, mutta luovat samalla kiinnostavan haasteen.
ps. Kiitos Mikolle tämän jutun siemenistä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti